Välikysymyksestä

Opposition välikysymys on tehty mielenkiintoiseen aikaan. Kuntarakenneuudistus etenee vauhdilla, paikalliset kuntapäättäjät ovat vihdoinkin vuosien pähkäilyjen jälkeen edes pohtimassa tulevaisuuttaan. Maan hallitus on nyt vastuussa. Tulevasta puitelaista on tehtävä sisältönsä ja aikarajojen suhteen tiukka. Tässä tilanteessa hallituksen on pystyttävä pitämään rivinsä kasassa ja saamaan todellakin kuntauudistus aikaan. Siihen ei nykyinen oppositio pystyisi. Ei olisi hartioita eikä aidosti halua. On helppo huudella pakkolainojen perään, kun tietää samalla, ettei kysymys ole aidosti lainasta. Kuntien taloudet ovat laajalti vaikeassa asennossa. Kunnat ovat myös ottaneet roolia peruspalveluiden ulkopuolelta - ehkä liikaakin. Minulla on myös tiedossa kuntien lisätaakka, johon me täällä valitettavan usein olemme syyllistyneet ja syyllistymässä. Ennen uudistuksia jo luvatut palvelut on saatava toimiviksi. Onneksemme hallinnollisten uudistusten ohella palvelurakenteeseen ollaan tekemässä muutoksia, jotka järkeistävät valtio/kuntasuhde palvelutuotannossa.

Kuntakenttä jakautuu menestyjiin ja huono-osaisiin melkoisesti ilman suoraa alueellista viitekehystä. Huonoja uutisia talouskriiseistä kuuluu samoilta alueilta, missä kuntien taloudet ovat kunnoissa. Mutta pelkästään nykytilaan tuijottaminen on valheellisinta talouspolitiikkaa. On nähtävä hieman kauemmas tulevaisuuteen. Ja nykymenolla Suomesta ei hyvän talouden kuntia muutaman vuoden jälkeen löydy montakaan. Ja nekin harvat vain elävät lähikuntien siivellä. Siitä on täällä meillä pääkaupunkiseudulla paljon näyttöä.

Suomalaiset kunnat eivät elä autoistuneessa tieto-Suomessa. Suomalainen kuntakenttä elää hevosmiesten tietotoimistojen Suomessa, jossa elämä on pysähtynyt hevosilla köröttelyaikaan ja ajanjaksoon.

Suomalaiset kuntapuolueet toisaalla puhuvat vahvasta peruskuntamallista parhaimpana vaihtoehtona uudistusten pohjaksi, mutta ovat samaan aikaan rakentamassa kaiken maailman kuntayhtymiä –ja neuvottelukuntia palvelupäätöksiä tekemään valtuustojen sijaan. Toisaalla taas toiset kuntapuolueet puhuvat kuntayhteistyön nimeen unohtaen jo nykyiset kaiken maailman kuntaliitot, joissa päätöksiä tehdään valtuustojen sijaan. Mitä käyttöä nämä poliitikot näkevät demokratian perusyksikön, paikallisvaltuustojen, todelliselle päätöksenteolle. Neuvottelukuntien tai yhteistyöfoorumeiden pitää olla rajattuja, lyhytaikaisia välivaiheita kohti tervettä nykyistä huomattavasti suppeampaa kuntakenttää.

Pääoppositiopuolue Kokoomus meuhkaa kovasti kuntauudistuksen perään. Samalla, kun toisaalla arvostellaan, toisaalla jarrutellaan. Helsingin seudulla kokoomuksella on ollut taktiikka - mikään ei muuttua saa. Vasta viime aikoina jotkut kokoomuksen paikalliset vaikuttajat ovat huomanneet entisen politiikkansa mahdottomuuden. Valitettavaa kuitenkin on, että vahva enemmistö päätöksentekijöitä täällä pääkaupunkiseudullakin vastustaa  tarpeellisia muutoksia, vaikka kansalaiset ja elinkeinoelämä on jo kauan elänyt ilman mainittuja kuntarajoja.   

Pääkaupunkiseudun haasteet eivät ole vain palveluiden tuottamishaasteita. Niissäkin hyötyjä löytyy suurten kaupunkien fuusiossa, mutta kysymys on maankäytön, asuntotuotannon, kansainvälisen kilpailukyvyn tai liikennejärjestelmien sellaisesta kehittämisestä, jossa ollaan rohkeita, eikä tehdä sulle-mulle kompromisseja. Pääkaupunkiseudun ydinkuntien jakaminen kahteen eri vaalipiiriin eduskuntavaaleissa ei edistä kuntien aitoa yhteistyö tai fuusiohalukkuutta. Niin maallista tämä päätöksenteko näyttää kuitenkin olevan.

Valtionvarainministeri Heinäluoma on tuonut keskusteluun uuden verotusmallin, jossa taustalla on parempi kuntaitsehallinto, verojen vähempi kierrätys valtion kassaan ja palveluiden rahoituksena takaisin kunnille. Tämä uudistus vaatii paljon nykyistä suurempaa kuntakokoa, kuntien lukumäärää on radikaalisti vähennettävä. Juuri verouudistuksenkin takia, kuntarakenneuudistuksella on kiire ja mahdollinen verorakenne uudistus on, toisin kuin edustaja Korhonen täällä sanoi, liitettävä osaksi uudistusta. Selvää on, että ilman rakenneuudistusta kuntaveromalli ei toimi. Eikä ns. tasoitukseen maksavien kuntien selkäranka enää kuitenkaan enää kestä tätä tehotonta kuntarakennetta.

Hallituksen suunnalla on suurta halukkuutta lähteä kehittämään kuntakenttää vastaamaan niihin haasteisiin, joita kehitys Suomessa tuo tullessaan. Niitä ovat väestökehityksen ohella entistä parempi palveluiden tasa-arvoinen saatavuus ympäri Suomen. Hallituskumppaneillemme uskallan toivoa rohkeutta ja päämäärätietoisuutta tulevien päätösten edessä. Suuret poliittiset päätökset jäävät historiaan päätöksinä, joita jälkipolvemme kiittävät, surkeat laihat kompromissit taasen muistuttavat meitä jälkipolville kyvyttömyydestä ymmärtää tulevaisuutta. Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus teki siihen aikaan nähden rajuja päätöksiä kansakunnan edun nimissä. Suomi nousi kuilun partaalta ykkösmaaksi Euroopassa. Nyt on kysymys lähes saman mittaluokan asiasta. Silloinen oppositio keskusta ei halunnut ymmärtää silloista tilannetta. Nyt hallituskeskustalla on mahdollisuus näyttää, onko sillä kykyä ja halua uudistaa Suomea tänään tulevien sukupolvien hyväksi vaiko ei.

Helsinki 7.3.2006

Arto Bryggare