Sisulla ja sydämellä Arto!
Arto Bryggaren päiväkirja
27.2.2006 Helsinki

Dagen Efter

Olen itkenyt julkisesti kameroiden räiskyessä kuin luodit ympärillä. Olen hymyillyt ja ollut uhmakas kameroiden soittaessa ihanaa sinfoniaa taustalla. Tunnen tuskan tappion jälkeen. Eilen oli vaikea ilta. Paluu menneisyyteen ei ollut helppoa.

Sain aikaa puoli tuntia, ennen suomalaisen lehdistön eteen marssimista. Tuona elokuisena iltapäivänä,1984, Los Angelesissa, itkin unelmani katoamisen nöyryyttämänä, Colosseumin pimeässä porttikäytävässä, yksin. Sain aikaa purkaa tuskaa kärsimyksistä ja iloista, joita olin edellisen ja monen aiemman vuoden aikana kokenut harjoittelun tuoksinassa. Olin lyöty ja maassa. Minulle tarjottiin voittoa, mutta liian ankara valmistautuminen vei voimat. Sain pronssia olympiafinaalissa 110 m:n aitajuoksussa - Historiaa Suomessa, mutta ei mitään minulle silloin. Lehdistön edessä vannoin palaavani olympiakisoihin ja voitto tähtäimessä, mutta tieto 4:n vuoden päässä siintävästä kilpailusta tuntui silloin iäisyydeltä.

Tänään on helpompaa, Suomen jääkiekkojoukkue pelasi viisaasti ja kykyjensä mukaan - myös finaalin. Jääkiekko ei tee poikkeusta huippu-urheilun yhdestä lainalaisuudesta - kaikki on pienestä kiinni. Saku Koivun maila katkeaa, Ruotsi saa ylivoiman, unelmalaukaus ja peli on 3-2 Ruotsille.

Huippu-urheilussa ei ole mitään järkeä. Näin kai Alpo Suhonen on monen muun tavoin sanonut. Olen samaa mieltä. Onneksi niin on. Ihminen ei elä vain leivästä. Elämämme kiinnekohdat ja mittapaalut ovat aineettomia tunne-elämyksiä, joissa ei ole mitään järkeä.

Huippu-urheilua on myös syytä arvioida kriittisesti. Mahtipontinen tapahtumien rakentaminen tuo mieleen muinaiset uskonnolliset palvontariitit. Huippu-urheilua on aina käytetty myös vallassaolijoiden välineenä eri tavoin. Urheilijat ovat usein tahtomattaan joutuneet välineiksi valtaisaan valtapeliin, joista murheellisin lienee Olympiaboikotit 1980-luvulla. Nykyisin samaiset urheilijat ovat vapaa-ajan teollisuuden mainosvälineitä haluamattaan tai tarkoituksella. Taitaa kuitenkin lopputulos olla aina samanlainen. Kyllä kapitalistit puolensa pitävät - työntekijän rooli on tehdä tulos tai siirtyä sivuun.

Arto Bryggare
arto.bryggare@eduskunta.fi


 Etusivu
 Asunto
 Työelämä
 Urheilu
 Elämäntarina
 Urheilun muutos
 Huippu-urheilun tila
 Eduskunta
 Minkälainen uhka on Viro?
 Pääkaupunkiseudulle seutuvaltuusto
 Ehdotus selvitysmiehestä
 Asuminen, onni vai onnettomuus?