Karjalasta kajahtaa

Olen iloinen karjalaispoika. Äitini sukujuuret tulevat Ruokolahdelta Junnikkalan kylästä ja isäni syntyi Käkisalmella, menetetyn Karjalan alueella. Synnyin kaksosena, siskoani Merviä muutama hetki myöhemmin Kuusankosken aluesairaalassa toukokuussa vuonna 1958. Isäni työn vuoksi muutimme Imatralle, missä aloitin koulunkäyntini Imatrankosken kansakoulussa. Kolmannen luokan kävin sitten jo Lappeenrannassa, missä kirjoitin ylioppilaaksi kunniakkaassa Lappeenrannan Lyseossa vuonna 1977. Lyseovuodet osuivat aikaan, jolloin kouluneuvostot tuotiin kouluihin. Minunkin ensikosketus politiikkaan tapahtui kouluneuvostoista käsin. Lappeenranta on minulle yhä tärkeä paikka, vanhempani asuvat siellä edelleen, samoin luokanopettajana työskentelevä toinen sisareni Pia, lisäksi nuoruusvuosien muistot ovat meille kaikille tärkeitä. Urheilijana edustin aina Lappeenrannan Urheilu Miehiä.

Varusmiespalveluni suoritin Santahaminassa Uudenmaan jääkäripataljoonassa. Palvelin ns. urheilujoukoissa, kuuluisassa 2. komppaniassa. Minut ylennettiin palveluni lopussa kersantiksi, tosin arvo tuli lähinnä urheilusuoritusten perusteella. Sotilaiden maailmanmestaruus ja EM- mitali Prahan kisoista 110 aidoissa painoi ylennyksessä ehkä jonkin verran. Varusmiespalvelun ja harjoittelun yhteensovittaminen ei minulta onnistunut. Varusmiespalvelu siinä kärsi, eikä urheilukaan sujunut niin hyvin kuin olisi ollut mahdollista. Nykyisin tilanne on ymmärtääkseni paljon parempi.

University of Southern California

'Arton oppivuodet' alkoivat, kun sain stipendin Etelä-Kalifornian yliopistoon (USC) syksyllä 1978. Yliopisto sijaitsi aivan Los Angelesin keskustan läheisyydessä. Hyppy Lappeenrannasta Los Angelesiin ei sujunut helposti. Erilaiset urheiluvammat ja valmennusongelmat keskeyttivät opintoni jo vuoden jälkeen. Opiskelupaikkana USC olisi ollut erinomainen, mutta elinympäristönä Los Angeles on melkoisen kova paikka. Amerikkalainen unelma ja painajainen kohtaavat siellä päivittäin.

Opiskelin, olin töissä ja urheilin USA:n vuoden jälkeen Turussa parisen vuotta 1980-luvun taitteessa. Turku jäi, kun siirryin Helsinkiin ja Kauppakorkeaan vuoden 1981 syksyllä. Myös kauppiksen aikana opiskelun ja urheilun yhteensovittaminen oli vaikeaa. Suurimpana syynä olivat vaikeat harjoitusolosuhteet noina vuosina. Sen vuoksi erilaisia leirivuorokausia eri puolilla Tellusta kertyi suuri määrä.

Nykyisin Helsinki on loistava liikuntakaupunki, jolla on tarjota mm. yleisurheilijoille Liikuntamylly Myllypurosta, varmasti Pohjoismaiden toimivin sisäurheiluhalli. Myllypurosta löytyy myös salibandyn pelaajille maailman suurin areena. Helsingistä löytyy myös, ainakin Euroopan paras keskuspuisto juoksupolkuineen ja latuineen. Nykyisin olen syystä ylpeä kotikaupunkini liikuntatarjonnasta.

Liityin SDP:n 1980-luvun lopulla. Ensimmäiset eduskuntavaalini olivat vuonna 1991, jolloin olin juuri tullut isäksi, pääsin toiselle varasijalle. Vuoden 1995 vaaleissa minut sitten valittiin eduskuntaan. Vuonna 1999 vaaleissa kävi taasen niin, että äänimääräni ei aivan riittänyt paikan uusimiseen. Nyt on siis neljäs kerta. Se toden sanokoon…

Eduskunnassa olin talousvaliokunnan jäsen sekä sivistys - ja ympäristövaliokunnan varajäsen. Lisäksi toimin mm. ALKO Oyj:n ja ELISA Oyj:n hallintoneuvostojen jäsenenä.

Kunnallispolitiikassa olen ollut mukana jo kymmenen vuotta. Minut valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 1993 kunnallisvaaleissa. Siitä lähtien olen valtuutettuna toiminut eri tehtävissä. SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajana olen ollut vuodesta 1995. Kaupunginhallituksen jäsen vuosina 1997 - 2001 ja varajäsen vuosina 1995- 1997. Kaupungin valtuuston varapuheenjohtajana olen ollut vuodesta 2001. Helsingin kaupungin asiat ovat tulleet tutuksi laidasta laitaan. Tämä kokemus antaa hyvän pohjan ajaa helsinkiläisten asioita myös eduskunnasta käsin. Seudullisen ja laajemmin myös kansainvälisen yhteistyön haasteisiin ja mahdollisuuksiin olen perehtynyt toimiessani Uudenmaan liiton maakuntavaltuuston puheenjohtajana vuodesta 1997.

Perheeseeni kuuluvat vaimoni Lotta, joka toimii liikunnanopettaja Suomalaisessa Yhteiskoulussa sekä lapset Samuli 11v, Sofia 10v ja Niklas 5v. Meillä kaikilla yhteisinä harrastuksina ovat erilaiset liikuntaan liittyvät asiat, satujumpasta yleisurheiluun. Urheiluseuratyö on minulle rakasta edelleen, vedän mm. poikien salibandykerhoa. Suomalaisten urheiluseurojen merkitys lasten ja nuorten elämän rakentajina on erittäin merkittävä. Sieltä ammennamme yhteistyön ja reilun pelin sääntöjä, joiden avulla kasvatamme arvopohjaa, joka kantaa läpi elämän. Urheiluseuratoiminnan lisäksi olen ollut mukana mm. partiotoiminnassa ja laulukuorossa, tosin siitä on jo aikaa. Liikuntaharrastusten ohella toimin Kaupunkilähetyksen hallituksessa. Meidän suurin projektimme tällä hetkellä on saada vanhusten palvelutalo Vuosaareen. Unelmamme on toteutumassa.

Niin, ja töitä teen Elämä On Parasta Huumetta -järjestön toiminnanjohtajana. Teemme ennaltaehkäisevää huume- ja päihdevalistusta nuorten keskuudessa -erityisesti kouluissa ympäri Suomea.. Koulutukseltani olen kauppatieteiden kandi.

Terveisin
Arto