Energiabisnes ei ole nappikauppaa

Energiakonserni Fortumin rakentamisen aikaan muutama vuosi sitten moni suomalainen huomasi, että energiabisnes ei ole nappikauppaa. Tärkein perustarpeemme energia on ravinnon ohella maailman politiikan ikuinen keskipiste. Sodat ja rauhat ovat arkipäivää energiakeskusteluissa. Tämän johdosta hallituksemme esitys Fortumin toimintojen eriyttäminen öljy- ja muuhun energialiiketoimintaan ei ole mikä tahansa yritysjärjestely. Asiaan liittyy valtavien taloudellisten resurssien ohella paljon vaikkapa maamme turvallisuuspolitiikkaa.

Asia taloudellinen visio on varsin selkeä. Ajatushan on, että Fortumin Porvoon öljynjalostamon mittavat lisäinvestointitarpeet katettaisiin rahoilla, joita mahdollisen uuden pörssiyhtiön rakentamisen avulla osakemarkkinoilta saataisiin. Tavoitteena ei ole luoda puhtaasti ilman valtion ohjausta toimivaa öljy-yhtiötä. Pörssiyhtiöllä tulee olla vahva valtio-omistajan rooli, mutta osuudesta tullaan vielä keskustelemaan. Valtion oman osuuden rahoitus 'öljyFortumissa' hoituu nykyisiä Fortum osakkeita markkinoilla myymällä. Valtio omistaa Fortumista hiukan yli 60 %, joten valtiolla on määräävä asema konsernissa vielä vaikka 10 %:n siivu myymällä. On myös paljon toimijoita ja ns. asiantuntijoita, jotka pitävät valtion osuutta silloinkin liian suurena ja esteenä osakekurssin paremmalle kehitykselle. Minusta näyttää kuitenkin siltä, että osakekurssin kannalta tärkeämpiä tekijöitä ovat sähkömarkkinoilla tapahtuvat erilaiset heilahtelut tai öljymarkkinoiden vakaus.

Ja usein kyse on usein valtapelistä eli siis siitä, kuka määrää tahdin pörssiosakeyhtiöissä. Laajalle hajautunut omistus luo helposti toimivalle johdolle ja hallitukselle illuusion siitä, että pörssikurssinkehitys on ainut yrityksen kannalta merkittävä asia. Pörssikurssi on tietysti oleellinen ohjenuora, mutta teknohuumassa moni varmasti huomasi, että se ei voi olla ainut kriteeri olemassaoloon. Elisan ongelmat osittain johtuvat hyvin hajautuneesta omistajarakenteesta, jossa hallituksen jäsenillä ei varmasti ole täyttä kuvaa omistajien haluista ja intresseistä.

Ja hieman mittasuhteita. Arvioitu liikevaihto tällä tulevalla 'öljyfortumilla' olisi noin 7,2 mild. euroa ja henkilökuntaa hommissa 4300. Porvooseen rakennettavan jalostamon investointi maksaa sekin paljon 500 miljoonaa euroa. Tulevan öljy-yhtiön liikevaihto olisi suurempi kuin emoyhtiöksi jäävän muun energia fortumin. Pelimerkit ovat suomalaisessa tai missä vain mittakaavassa melkoiset, mutta niin ovat mahdollisuudetkin.

Jalostamolaajennukset avaavat mahdollisuuksia Venäjän öljyputkille ja öljyä Venäjällä vielä riittää. Venäläisillä öljy-yhtiöillä on jo nyt mittavia hankkeita Suomenlahden rannoilla, mutta ne eivät vähennä Porvoon mahdollisuuksia. Päinvastoin, luulenpa, että Porvoo voi osoittautua todella houkuttelevaksi vaihtoehdoksi venäläisen öljyn jatkojalostukselle kaikille niille toimijoille, jotka alueella hääräävät. Venäläisten pelko on myös herännyt öljyputkista ja omistuksista puhuttaessa. Mitä, jos suuret venäläiset tai amerikkalaiset öljy-yhtiöt tulevat ja vievät meiltä 'öljyfortumin'. Tai mitä nykyiset kuohunnat venäläisten oligarkkien ympärillä vaikuttavat koko öljyalan tulevaisuuteen Venäjällä.

Ei sijaa toiselle Uolevi Raadelle
U Raade		M Vuoria
Matti Vuoria yritti jäljitellä Uolevi Raadetta 'virkaryysyistä rikkauksiin' ryhtymällä KTM:n virkamiehenä fuusioimaan kahden eri kulttuurin toimijaa Nestettä ja IVO:a. Jo perustamisen yhteydessä epäiltiin hankkeen onnistumista. Nyt tiedämme, mikä oli lopputulos. Kultaisen oksan luominen valtion virkamiehelle ei voi olla kestävä energiapoliittinen ratkaisu.

Öljy on Venäjän taloudelle liiankin tärkeä vientiartikkeli. Se maa on aivan liikaa vielä omien raaka-aineidensa varassa. Vaikka viimeisimmät Putinin vedot näyttävät rajuilta, en usko noiden toimien muuttavan paljonkaan maan halua kehittää omaa öljybisnestään. Ja jalostamoita ei voi siirtää, ei liioin öljylähteitä.

Valtion omistusta tulevassa suomalaisessa öljy-yhtiössä ei saa laskea alle 50-%:n. Fortumilla on omaa laivastoa jäljellä, ei liioin kannata aliarvioida suomalaisia öljyn varmuusvarastoja. Tilanne on varsinkin silloin mielenkiintoinen, jos omistusta tulevassa pörssiyhtiössä siirtyy suuri määrä harvoihin käsiin. Myös tässä yhteydessä on puhuttu hallintoneuvostojen tarpeesta. Valtio voi ,niin halutessaan, asettaa hallintoneuvoston enemmistöomistuksensa turvin. Usein toimiva johto ei sellaisesta ole erityisen innostunut. Ja onhan meillä esimerkkejäkin huonoista hallintoneuvostoista, joilla ei loppujen lopuksi ole ollut aina riittävää innostusta yhtiöiden strategiseen kehittämiseen.

Tässä tilanteessa hallintoneuvosto puoltaa paikkaansa. Energiabisnes on muutakin kuin voittojen tavoittelua ja osakkeen kurssien seurantaa. Alalla liikkuu myös sellaiset taloudellisesti suuret euromäärät - näin ollen valtion selkänoja ja poliittinen ohjaus on tärkeää. Yksi kauppa- ja teollisuusministeriön virkamies, oli kuinka hyvä tahansa, ei ole riittävä voima arvioimaan veronmaksajien etua tällä nopeasti muuttuvalla, mutta suurta harkintaa vaativalla teollisuudenalalla.

Etusivu  Asunto  Työelämä  Urheilu

Huumeita ja seksiä  Viina vie  Halpaa viinaa?  Urheilun huumaa

Minkälainen uhka on Viro?  Asunto-ohjelmassa ei voittajia  Asuminen, onni vai onnettomuus?