Kierrokset alkavat kasvaa seuraavan presidentin vaalien ympärillä. Julkisuuteen on tullut jälleen ajatuksia porvariyhteistyöstä, jossa voimien yhdistämisellä on tarkoitus nujertaa ennakkosuosikki. Tarja Halosen musertava Gallup-suosio vaivaa politiikan oikean puolen toimijoita, joten asiaa on punnittava.
Kokoomus on jo pitkään yrittänyt nykiä eri naruista presidentti Halosen suosion kaatamiseksi. On puhuttu vääränlaisesta globalisaatiolinjasta, turhista maailmanrauha ajatuksista. Jopa mahdollisista linjaeroista hallituksen ja Halosen välille on tehty tutkijoiden ja journalistein toimesta mediatapahtumaa ja kohta varmaan väitöskirjoja. Ulkoministeri Tuomiojan ja Tarja Halosen liittäminen yhdeksi uusivanhaksi linjaksi on temppu numero seuraava, jolla kykypuolueemme kokoomus on yrittänyt laskea punaviittaa presidenttimme päälle. Punainen viitta sopiikin hyvin presidentti Haloselle, mutta veristä erimielisyyttä maan hallituksen ja Tarja Halosen väliin ei saa vaikka kuinka kaukaa YK:n päämajasta sitä hakee. >Euroedustaja Stubb (kykykokoomus) on erityisen kiivaasti kunnostautunut tässä huiskinnassa ja mätkii kaikkea liikkuvaa, >julkisuuttahan siinä saa ja nimi jää mieleen. Mutta on eri asia tehdä päätöksiä ja johtaa valtakuntaa virkavastuulla kuin seurata katsomosta, miten syöttöpeli sujuu.
![]() |
| Kaikkea hutkiva Stubb |
Keskusta on puoluesihteeri Lankian suusta kuultuna ainakin ilmeisen innostunut tästä viimeisestä Halosen kaatamisajatuksesta. Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen maaseutu Keskustan vaaliliitto noin vuosi ennen vaaleja onkin mielenkiintoinen pohdinnan aihe. Historia ei suuremmin tue porvareiden ponnisteluja, mutta aikahan voi olla uusi. Tekijät ovat ainakin.
Keskusta on ollut sulle mulle maatalous- ja aluepolitiikan etujärjestö, jolla on aina ollut halu astua kaupunkeihin. Siinä pyrkimyksessä kokoomusyhteistyö sopisikin erinomaisesti kuvioihin. Pääministerin asema Halosen haastajaa punnittaessa on hyvin painava. Ja keskustalla on järjestökenttää, jonka selkänojaan voidaan Nurmijärvellä luottaa. Kysymys siis kuuluu- luottaako Sauli Niinistö samaan selkänojaan.
Ainakin menneisyydessä Niinistön ja Keskustan tiet eivät ole olleet pelkkää häävalssia. Luxemburgin pankkiirilla on varmasti muistissa keskustapolitikoinnin periaatteet viime vuosisadalla.
Mutta politiikassa kaikki on mahdollista. Voihan olla, että palkkiona Niinistön kampanjapäällikkyydestä keskusta on tarjoamassa jotain pidempääkin suhetta sekä kykykokoomukselle että poikamies Niinistölle. Tämä vuosituhat on erilainen.
Mutta presidenttipelin nappuloiden siirtäjillä on hyvä kuitenkin muistaa se, että kansa on lähes euroviisuvilkkaudella halukas olemaan eri mieltä kaikesta poliitikkojen kanssa. Suomalainen inhoaa eniten ihmisiä, jotka tietävät paremmin kuin tavallinen kansa sen, ketä kansan tulee kuunnella ja äänestää. Että repikää siitä tytöt ja pojat oikealla.
Arto Bryggare
SDP
Kansanedustaja