Viikko 6: Seutuyhteistyöllä on jo kiire

Olen ilolla seurannut vuoden vaihteessa virinnyttä keskustelua Helsingin seudun hallinnollisesta tulevaisuudesta. Jokaisella itseään arvostavalla puolueella tuntuu olevan oma käsityksensä yhteistyön laadusta. Kaikkia näitä ajatuksia yhdistää tarve lisätä poliittista yhteistyötä kuntien välillä. Muutos on ollut raju siihen nähden, miten asioista ajateltiin muutama vuosi sitten. Nyt Helsingin Kokoomuksen suunnalla ollaan yhdistämässä suuria (Vantaa, Espoo ja Helsinki) kaupunkeja. Samoja tuntoja olen kuulevinani vihreidenkin suunnalta Helsingissä.

Tilanne oli toisin silloin, kun Helsingin taloudellinen tilanne oli vakaa. Tuolloin esitin tuttuja ajatuksia kaupunkien yhdistämisestä. Ajatukselle hymähdeltiin suuressa voimain tunnossa. Näyttääkin siltä, että organisaatioiden - oli kysymyksessä sitten julkinen tai yrityssektori - on vaikea havaita uudistumistarpeita ns. hyvinä vuosina. Liian usein kovat muutokset tehdään aikana, jolloin niiden välittömät vaikutukset voivat olla kipeitä. Varsinkin, jos hallinnon yhdistämisen ainoa tavoite on huonon taloudellisen tilanteen korjaaminen, ei uudistuksille löydy montaakaan puolestapuhujaa.

Helsingin seudun julkisen hallinnon uudistamisella on kova kiire. Ympäristössämme tapahtuu nopeita muutoksia, joista Viron EU-jäsenyys ei ole ainoa merkittävä. Helsingin seutu on edunvalvontansa suhteen ollut hahmoton, ilman isäntää huiskiva huutolaispoika. Seutujen Eurooppa on arkipäivää tänään. Olemme kilpailutilanteessa Itämeren alueen muiden pääkaupunkiseutujen kanssa. Alueemme on saatava vieläkin houkuttelevammaksi kansainvälisille yrityksille ja heidän investoinneilleen. Tuossa kilpailussa ei menesty, jos kisaa käydään sisäisesti suurten kuntien välillä tai jos muu maa rokottaa seutuamme kaikessa mahdollisessa. Helsingin seudun on noustava Euroopan Liigaan, Suomen sisäinen sarja on jo lakkautettu.

Selvitysmies Jussi-Pekka Alanen on yrittänyt pohtia tämän seudun tulevaisuutta. Uskon hänen tavoitteinaan ensisijaisesti olevan byrokratian vähentäminen ja kansanvallan lisääminen myös aluehallinnossa. Tietysti on väitetty, erityisesti Kokoomuksen suunnalla, että kaikki uusi tuo lisää byrokratiaa, ei vähennä sitä. Mutta mitenkähän on? Nykyisin Helsingissä ja sen ympäristössä toimii kaupunginvaltuustojen ja lautakuntien ohella YTV, joka hoitelee julkista liikennettä ja roskien kuljetusta seudulla. Helsingillä on tietysti näissäkin asioissa vielä oma organisaationsa. Sitten on Uudenmaanliitto, jolla on oma aluekehittämis- ja edunvalvontavastuunsa. Näiden lisäksi valtiolla on omat Suomen eri kolkissa toimivat elinkeinokeskuksensa. Ja paljon on muuta hallintoa tämän lisäksi. Tällä seudulla ei totisesti tarvita uusia organisaatioita näiden edellä mainittujen lisäksi, vaan uusi organisaatio hoitamaan vanhojen monien organisaatioiden hommat. Ja vielä niin, että vastuussa ovat kansan valitsemat edustajat, eivät virkamiehet.

Nyt on aika unohtaa juoksuhautojen kaivaminen. Suomalaisten ihmisten elämä ei ole enää pitkään aikaan ollut sidottu kaupunkien rajojen sisäpuolelle. Varsinkin täällä Helsingin seudulla elämä sujuu ilman rajoja hyvin luontevasti. Hallinnon on sopeuduttava muutoksiin ja nähtävä haasteet vuosiksi eteenpäin. Nykyiset paikalliset hallintorakenteet on suunniteltu aikoina, jolloin maamme markkinointi ja vientiponnistelut hoidettiin hallituksen toimin. Ja lähes kaikki peruspalvelut olivat vahvasti ministeriöiden alaisuudessa. Kuntien itsehallinto on ottanut aimo harppauksia itsenäisempään suuntaan, mutta aluehallinto on polkenut paikallaan.

Hiekkalaatikkoajattelu on nyt lopetettava. Poliitikoilta vaaditaan nyt riittävää jämäkkyyttä ja visiointikykyä. Hyvin toimiva ja tehokkaasti hallinnoitu Helsingin seutu on elintärkeä alue koko Suomelle.

Etusivu  Asunto  Työelämä  Urheilu

Yhteistyön aika  Amsterdamissa  Halpaa viinaa?

Pääkaupunkiseudulle seutuvaltuusto  Ehdotus selvitysmiehestä  Asuminen, onni vai onnettomuus?  Minkälainen uhka on Viro?