Viikko 10: Väärä päätös

Helsingin kaupunginhallitus päätti reilu viikko sitten poistaa autot keskustasta. Nopeusrajoitusten alentamisen perusteluina pidettiin erityisesti liikenneturvallisuuden lisääntymistä alenevien nopeusrajoitusten kautta. Mutta ajatteliko kukaan päätöksen puolesta äänestäneistä, mitä seurauksia näillä päätöksillä voi olla liikennekuriin tai nopeuksien todelliseen alentumiseen keskustassa. Helsingin keskusta on myös työpaikka tuhansille ihmisille, joista kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää joukkoliikennettä, joten heidänkin ajatuksia olisi ollut hyvä kuunnella.

Poliisi on vahvasti myös tukenut nopeuksien alentamista. Mitä alhaisempi nopeus, sitä pienempi onnettomuusriski - on looginen päätelmä. Pienillä asuntokaduilla kolmekymppiä toimiikin kohtuullisesti. Tosin sielläkin nopeuden alentaminen on onnistunut parhaiten töyssyjä rakentamalla. Mutta ovatko Mannerheimintien pää tai Espat kapeita asuntokatuja. Onko nykyinen 40 tai muut rajoituksina sellaisia, että ne ovat suurin syy liikenneonnettomuuksille. Vai onko onnettomuuksissa kysymyksessä myös muita rikkeitä. Punaisia päin ajellaan ja kävellään nykyisin aivan eri mitassa kuin ennen.

Turvallisin auto?

Jokainen vammautuminen tai kuolema on aina liikaa liikenteessä. Ja päättäjien on tehtävä kaikkensa onnettomuuksien estämiseksi. Mutta päättäjät eivät voi estää ylinopeuksia tai punaista päin ajavia tai käveleviä ihmisiä. Rajoitukset ja säännöt ovat myös koettava sellaisina, että niillä on takanaan ihmisten oikeudentaju. Me emme voi ajautua ns. etelämaalaiseen meininkiin, jossa liikennekurittomuus on yleisempää kuin sääntöjen tiukka noudattaminen. Minä pelkään, että juuri nyt olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa näin on käymässä. 30 tuntinopeus viikonloppu iltana Mannerheimintiellä on mielenkiintoinen haaste vaikkapa keskustassa ammatikseen ajaville henkilöille.

Nopeusrajoitukset hidastavat myös bussiliikennettä

Mutta onko olemassa muita tehokkaita keinoja liikenneonnettomuuksien vähentämiseen kuin rajut nopeusrajoitukset. On varmasti. Helsingissä liikenneturvallisuutta on lisätty rakenteilla kuten töyssyt ja liikenneympyrät. Mutta kaikki maksaa ja muitakin konsteja on löydyttävä. Ja niitä on. Maamme hallitus pohtii juuri parhaillaan kameravalvonnan ulottamista laajemmin ruuhkaliikenteeseen ja risteyksiin asutuskeskuksissa. Vastaavanlaiset kokeilut ovat tuottaneet tehokkaita tuloksia muutamilla maamme pääteillä, ja onpa asiaa onnistuneesti käytössä ulkomaillakin. Nyt toivon, että mahdolliset kokeilut eivät pysähdy selityksiin ihmisten oikeuksista ja intimiteetistä yms. tai kädenvääntöön poliisin ja kaupungin roolista liikennevalvonnan suorittajana. Jos ja kun asia vaatii lakimuutoksia -niin tehtäköön. Nykyresursseilla poliisi ei voi olla joka risteyksessä kameroineen. Kaupunki voisi ainakin ruuhkaliikenteen kameravalvonnan ottaa itselleen. Kysymys on automaattisesta tietojenkäsittelystä - ei muusta.

Helsingin keskustan turvallisuus liikenneturvallisuus ottaa vasta sitten aimo askeleen eteenpäin, kun länsimetro ja keskustatunneli ovat käytössä. Tuolloin todellinen kävelykeskusta voidaan rakentaa. Ja silloinkaan emme voi valitettavasti välttää onnettomuuksia. Me olemme ihmisiä.

Etusivu  Asunto  Työelämä  Urheilu

Liikennemuutokset  Liikenne 2025  Urheilun huumaa

Pääkaupunkiseudulle seutuvaltuusto  Ehdotus selvitysmiehestä  Asuminen, onni vai onnettomuus?  Minkälainen uhka on Viro?