Kävin Virossa syksyn alkupuolella. Palatessani takaisin Helsinkiin, tapasin siinä tullijonossa Kajaanista saakka Tallinnaan matkanneen suomalaisen seniorikansalaisen. Kävely oli vaikeaa, kävelykeppi piti olla liikkumisen jouduttamiseksi. Matkatavaroita Tallinnaan mennessä hänellä ei suuremmin ollut, mutta takaisin tulessa oli sitten ns. lakisääteinen kärry mukana. Meno oli työlästä, kynnyksiä riitti. Suuren olut- ja muun viinamäärän rahtaamiseen tarvittiin ulkopuolista apua, mutta sisulla ja sydämellä hänkin kärrynsä loppujen lopuksi Kajaaniin varmaan vei. Hän ei ollut laivan ainut kaljankuskaaja.
Suomalaisten ristiretket milloin mihinkin ilmansuuntaan viinan himo silmissä ovat jo kansantarujen luokkaa. Alkoholin rahtaamisesta on tullut urheilua suurempi kansanhuvi - joillekin jopa velvollisuus. Tämän on loputtava.
Hallituksen esitys valmisteverolain sekä alkoholi- ja alkoholijuomien verosta annetun lain muuttamisesta on tehty pakon sanelemana. Jos täällä joku muuta väittää, väistää totuuden. Olemme tilanteessa, jonka olemme tienneet kauan. Viron tullessa EU-jäseneksi alkuperäinen, yhdeksän vuotta sitten syntynyt poikkeuksellinen tilanne on jopa kärjistynyt entisestään. Silloinhan emme tienneet, että Viron jäsenyys etenee näin nopeasti. Jos tässä tilanteessa katselisimme sivusta tapahtuvaa, syyllistyisimme suureen välinpitämättömyyteen koko tulevan ongelman suhteen, mahdollisen sellaisen.
Puutun lyhyesti esityksen muutamaan ydinkohtaan, sillä valiokunnan puheenjohtaja täällä hyvin ansiokkaasti kertoi sisällön koko esityksestä. Sen vain mainitsen, että valiokunnan vieraana ei käynyt yhtäkään asiantuntijaa, joka olisi pitänyt tulevaa tilannetta sellaisena, ettei mitään kannata tehdä. Itse asiassa vain tohtori Salaspuro - erinomainen asiantuntija päihdepuolella - toivoi tai näki, että kannattaisi odottaa vuoden 2005 vaihteeseen, katsoa, mitä tapahtuu, ja sitten toimia. Valitettavasti on niin, että meille myös kerrottiin, että jos tilanne lähtee liikkeelle voimakkaana, sitä on sitten huomattavasti vaikeampi pysäyttää kuin silloin, kun on ennalta ehkäisevä jarru.
|
| Kieltolain aikana Viru Valge valloitti Suomen. Onko taas Virun Valgen aika? |
Valiokunnan mietinnössä ilmenee ne lähtökohdat, joiden pohjalta asiaa on tutkittu. Taustalla on paine tavaroiden vapaasta liikkumisesta koko EU:n tasolla. Suomen nykyisellä verotasolla myöskään ei voi estää valtavien alkoholimäärien maahan rahtaamista ilman toimenpiteitä. Taloudelliset vaikutukset ovat tässä tilanteessa merkittävät - samoin sosiaaliset. Meidän on arvioitava tätä asiaa molemmilta suunnilta. Hallitus esittää alkoholijuomien alennusta painottuen kovempiin viinoihin. Alkoholipoliittisesti tähän liittyy joitakin suuria riskitekijöitä, mutta myös mahdollisuuksia. Oluen veronalennus jää huomattavasti pienemmäksi, jota seikkaa on syytä arvioida tarkasti, sillä kovan viinan veronalennuksen takana varmasti on riski mustista ja harmaista markkinoista. Me tiedämme Viron tilanteen tällä hetkellä. On parempi, että viinanmyynti Suomessa siirtyy valvottuihin olosuhteisiin ja valvottaviin jakelupisteisiin, siis ravintoloihin ja Alkoon, kuin erinäisille toreille. Se vasta kansantaloudellinen riski olisi. Samalla on tietysti muistettava ne valtavat verojen mahdolliset menetykset. Muitakin esimerkkejä löytyy varmasti.
Itse näen ongelmallisena oluen ja viinan erilaisen verokohtelun. Voi nimittäin käydä niin, että riittämätön oluen hinnanalennus vie matkaajat, siis olutmatkaajat, Viroon. ja Virosta sitten rahdataan oluen mukana sitä Koskenkorvaa laatikoittain. Hallituksen esityksen takana on varmasti paljon hyviä arvioita, mutta todellisen tilanteen näemme ensi kesänä. Jos käy ilmi, että näilläkään alennuksilla kansan viinamatkailu ei tokene, on hallituksen arvioitava asiaa uudestaan vuoden kuluttua ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin asian johdosta.
On tietenkin kova riski ohjata kulutusta kovempiin viinoihin, jota seikkaa täällä on useaan otteeseen pohdittukin. Minä en kuitenkaan usko suomalaisen kulutuskäyttäytymisen muuttuvan. Näin ollen nämä veronmuutokset eivät todennäköisesti muuta sitä, että kansalaiset juovat mietoja juomia, olutta, siidereitä ja viinejä huomattavasti enemmän kuin kovaa alkoholia. Toki kaikki on vaarallista liikaa juotuna.
On muistettava, että jakelukanavat vaikuttavat nekin valintoihin. Viinaa saa edelleenkin vain ravintoloista ja Alkosta, onneksi. Alkoholin haitoista on puhuttu tämän lakiesityksen yhteydessä myös kiitettävästi. Viinahan on ylensyönnin ja tupakan ohella suomalaisten kovimpia murhaajia. Ministeriö on ryhtynyt jo toimenpiteisiin yhdessä muun muassa kolmannen sektorin kanssa, jottei ensi kesästä tulisi pelätynkaltaista kuolemankesää, mutta sosiaali- ja terveysministeriön toimenpiteet eivät varmasti riitä. Kaikki toimijat ja toimenpiteet on nyt punnittava tarkoin.
Mainitsen kaksi asiaa, jotka ovat mielestäni tärkeitä. Hinnan ohella alkoholin jakelu on merkittävä tekijä alkoholin kulutusta tarkasteltaessa. Kaikki muistavat, mitä muun muassa tapahtui silloin, kun keskiolut siirtyi ruokakauppoihin, kulutushan moninkertaistui. Tuotevalvontakeskuksen on entistä tarkemmin katsottava ne paikat, joissa alkoholia myydään ja anniskellaan. Viranomaisten on myös ryhdyttävä nopeammin toimenpiteisiin mahdollisten rikkomusten tapahtuessa. Tässä erityisesti katseeni kohdistuu pieniin vähittäismyyntipisteisiin, joihinkin kioskeihin, koska yleisesti valitettavasti täällä pääkaupunkiseudulla on tiedossa, että joissakin niistä alkoholia myydään surutta esimerkiksi alaikäisille. Sanktioitten pitää olla sellaiset, että ne estävät riittävän tehokkaasti ja nopeasti laittoman myynnin.
Alko Oy:llä on Suomessa monopoli kovemman viinan vähittäismyynnissä. Sen tehtäviä on arvioitu asetuksessa no 243 alkoholiyhtiön toiminnasta: 1§:n mukaan alkoholiyhtiön tehtävänä on harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä siten, että tavoitteena on alkoholin kulutuksen aiheuttamien haittojen ehkäiseminen. Alko ei siis voi olla vain viiniviikkoja järjestävä kauppa, sillä on monopolinsa edellytyksenä tehtäviä. Minulle Alko ja sen tehtävä ei aina ole näyttäytynyt selkeänä. Nyt erityisesti, tässä tilanteessa, hyvät edustajat, toivon, että arvon Alko Oy:n hallintoneuvoston jäsenet - täälläkin heitä istuu - ryhtyvät tilanteen edellyttämiin toimiin. Alkon on oltava uskottava omassa toiminnassaan. Se edellyttää panostuksia myös haittojen ehkäisyyn asetuksen edellyttämällä tavalla. Ilman alkoholipoliittista funktiota Alkon olemassaololle ei nimittäin suuremmin löydy perusteita. Maailmalla on olemassa esimerkkejä niin sanotuista lisenssimyymälöistä, joissa viinaa voidaan myydä normaalikaupan malliin. Tätä minä en halua. Päivittäistavarakauppojen ikuinen valitus viinien saamisesta kauppojen hyllyille sotii tietysti voimakkaasti alkoholikulutuksen kasvun ongelmien hoitoa vastaan, erityisesti tässä tilanteessa. Toivon, että koska hintaongelmat ovat ilmeiset, me emme ryntää lisäämään alkoholin jakeluteitä.
Kysyn vielä, voisiko ensi kesänä edes joku niin sanottu maakuntajuhla tai paikkakuntarieha perustua johonkin muuhunkin kuin kaljatelttaan, irtolakritsaan ja makkarakojuun. Tai urheilutapahtuma.
Kunnille tämä ensi kesän muutos on myös kova haaste. Erityisesti Helsingin seudun tilanne on johtuen Tallinnan läheisyydestä erittäin kriittinen. Helsingin sosiaali- ja terveystoimi painiskelee jo nyt kasvavien päihdeongelmien keskellä. Hallituksen on seurattava tätäkin kehitystä tarkkana. Ja kun vielä tiedetään, että tällä hetkellä HIV-positiivisten määrä Viron alueella on hälyttävä, Helsingin seutua ei voi jättää yksin tämän ongelman keskelle. Suomessa epidemia onnistuttiin muutama vuosi sitten rauhoittamaan, mutta nyt siis uhkaa myös hiv-vaara
Me emme pysty löytämään tässä salissa sellaista valtionosuusjärjestelmää, joka täysin pystyy korvaamaan Helsingin kokoisen kaupungin erityisongelmat. Enkä malta olla tässäkään puheessa mainitsematta siitä, että hallituksella pitää olla suurta viisautta kuntien valtionosuusuudistusta pohdittaessa, miten se toimii muun muassa yhteisöveron osalta.
Täällä valiokunnan puheenjohtaja mainitsi pienpanimoasioista, en siihen puutu, ja tupakkapuolella tilanne on se, mikä se on. On selvää, että olisi eurooppalaisten kuluttajien etu, että alkoholiveroja laajemmin pohdittaessa ymmärrettäisiin alkoholin ihmiselle tuomat ongelmat. Tämä ei vain tunnu olevan millekään maalle helppo ongelma. Mutta kun katsoo niitä terveysongelmia, jotka tällä hetkellä alkoholi aiheuttaa maailmanlaajuisesti, toivoisi, että alkoholikeskustelu siirtyisi muuhunkin kuin puhumiseen tavallisesta tavaran liikenteestä. Suomen on kaikilla kansainvälisillä estradeilla pyrittävä siihen, että alkoholiverotusta nostetaan kansainvälisesti niin, että tällaista tilannetta, joka nyt on syntymässä, ei synny.
Meidän edessämme on valitettavasti harmaa tulevaisuus. Täällä esitetyt erilaiset ja tulevat esitykset siitä, kuinka paljon kovan alkoholin hintaa pitäisi alentaa, enemmän vai vähän, ovat kaikki olettamuksia. Väitän, että hallituksen tekemä esitys on hyvä arvaus siitä, mihin suuntaan pitää mennä, mutta valitettavasti sekin on arvaus. Meidän on erittäin tarkasti ensi kesän ja syksyn aikana katsottava, mitä tapahtuu, ja toimittava sen mukaan. Kysymys on erityisesti sosiaalipoliittisesta ongelmasta, mutta myös verotulojen saannista. Toivon, että tämä esitys menee niillä pienillä korjauksilla, joita valiokunnassa tehtiin, läpi ja hallitus on tarkkana niistä seurauksista, joita mahdollisesti sitten jatkossa aiheutuu.
