Asunnottomuus on aina onnettomuus. EU-tutkimuksessa todetaan: 'On laajalti tunnustettu, että hyvä asuminen on välttämätöntä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta.' Tämä yhteenkuuluvuus on kaikkoamassa. Sen voit itsekin päätellä tämän sivun linkeistä, joissa on esitelty asunnottomuutta monipuolisesti.

Monituhatlukuinen nuoriso kohtaa asunnottomuuden vuosittain. Pysyvästi sen aiheuttama hätä ja ahdistus vaivaa tilastojen mukaan ainakin yli 4000 ihmistä pääkaupunkiseudulla.

Varsinkin asunnottomien yön tapahtumien yhteydessä on eräissä puheenvuoroissa väitetty asunnottomien ongelmien esittelemisen olevan sosiaalipornoa. Tämä on merkki kovettuvasta yhteiskunnasta. Jos tämä kehitys jatkuu, palaamme 1800-luvun sääty-yhteiskuntaan, jossa onnettomien elämänkohtaloiden uhreiksi joutuneiden katsottiin ansainneen kohtalonsa.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on asunnottomuus todettu tuotetuksi ongelmaksi, seuraukseksi joukosta ihmisten tekemiä päätöksiä. Vastaukset kodittomuuden syihin ovat tuskallisen yksinkertaisia. Yleensä asunnottomuudelle esitetään kaksi ylivertaista syytä: sosiaalisen asuntotuotannon lakkauttamisen ja köyhyyden lisääntymisen. Näin on sekä muissa maissa että Suomessa. Siitä aiheutuvat ongelmat ovat jo kaatuneet päälle muissa maissa. Me olemme Suomessa matkalla kohti samaa kehityskulkua.

Koskaan aikaisemmin ei sosiaalinen asuntotuotanto ole Suomessa ollut niin alamaissa kuin tänä päivänä. Milloinkaan ei ihmisten omat keinot ole viety niin ulottumattomiin tämän ongelman ratkaisemiseksi, kuin tänä päivänä! Miksi?

Olemmeko oppineet mitään sitten Minna Canthin päivien? Tämä on aina ajankohtainen kysymys.