Helsingin asunto-ohjelma

(SDP:n ryhmäpuheenvuoro kaupunginvaltuustossa 26.11. 2003)

Asunto-ohjelma ei sisällä mitään dramaattista uutta. Käsiteltävänä oleva ohjelma ei siis ole mikään uusi suunnanmuutos helsinkiläisessä asumisessa. Kysymyksessä ei ole jonkun tai joidenkin poliittisten ryhmien suuri voitto toisten kustannuksella. Asumisesta puhuttaessa voittajat Helsingissä ovat vähissä. Jos voittajia halutaan vängällä jostain löytää, niin heihin voi ehkä lukea asuinkiinteistöjä myyvät yrittäjät tai rakennusyritykset. Asunnon tarvitsijoille tilanne ei ole lähimainkaan tyydyttävä.

Helsingissä asuntoja rakennetaan edelleen liian vähän. Syitä moiseen on täällä jo usein käsitelty, joten totean muutaman seikan nopeasti - lainsäädäntö ongelmat eli valitusprosessit ovat pitkiä, uusia suurempia asuntoalueita ei ole saatu liikkeelle maapulan vuoksi riittävästi, kaavoituksessa ilmenevät pienet kitkatekijät.

Ympäristön suunnittelussa mahdoton vihreä yhtälö

Olemme tänään jo hyväksyneet Helsingin tulevan maankäytön tärkeimmän suunnitelman - yleiskaavan. Sekään ei harmiksemme sisällä mitään valtavan uusia mahdollisuuksia muutamaa jo edellisessä kaavassa mukana ollutta kohdetta lukuun ottamatta. Malmin lentokentän kaavoitus lienee ainoita suurempia uusia konkreettisia alueita, ja sekin makaa monen mutkan takana. Onkin kysyttävä sitä, millä rehellisyydellä täällä jotkut arvon valtuutetut samaan aikaan ovat rajaamassa jokaisen pusikon tai rantametrin pois asuinrakentamisesta ja vaativat lisää asuntoja moniin eri tarpeisiin moninkertaisen määrän mahdollisuuksiin nähden. Tai millä rehellisyydellä täällä ollaan asunto-ohjelmaa tekemässä uusien asuntojen toivossa ja samaan aikaan vastustamassa Vuosaaren sataman rakentamista - rakentamispäätöksen lykkääntyminen on ollut kallis paukku yhteiskunnalle ja merkitsee pitkää lovea asuntotuotantoon pitkäksi aikaa. Paljon voi tutkia erilaisia asuntojen rakentamismalleja tai rakentaa erilaisilla rahoitusjärjestelyillä taloja, mutta maata niiden talojen alle tarvitaan lähes poikkeuksetta aina.

Selvityshenkilö Jussi Pekka Alanen tutkii tällä hetkellä pääkaupunkiseudun mahdollisten yhteistyömahdollisuuksien parantamista. Asunto-ohjelmassamme kiirehditään selvityksen jälkeisiä toimenpiteitä. Hyvä niin. Alasen työ on ennalta jo joidenkin taholta tyrmätty - paloa on sammuttamassa ilmeisesti väärä mies tai maata hallitsee väärä hallitus. Minä toivon pidättyvyyttä ennen tulosten julkistamista. Toivon, että hän puuttuu selvityksessään erityisesti asunto-ongelmaan alueellamme ja sen ratkaisumahdollisuuksiin.

Samalla toivon, että tämänkaltainen asunto-ohjelma on viimeinen laatuaan Helsingissä ja jatkossa myös asumisen puolella nähdään, ettemme me asu millään kaukaisella saarella.

Pääkaupunkiseudulle saatava yhteinen asunto-ohjelma

Me tarvitsemme tämän alueen, mutta erityisesti pääkaupunkiseutujen suurten kuntien, yhteisen asunto-ohjelman. Ohjelman, johon kuntien on sitouduttava- jos tämä sitoutuminen vaatii hallinnollisia järjestelyjä niin siitä vaan. Espoon viimeisin kielteinen päätös Y-säätiön asuntohankkeessa ei nimittäin lupaa hyvää. Eteneminen vain kuntien hyvään tahtoon luottaen on kyllä joskus kuin luottaisi kuntien omista hiekkalaatikoista löytyvän aina jotain suurempaa viisautta.

Me tarvitsemme suurten kuntien yhteisen asunto-ohjelman monestakin syystä. Kilpailu veronmaksajista olisi tyhmää ja lyhytjänteistä politiikkaa alueellamme ja vailla mitään ymmärrystä tulevista todellisista haasteista seudullamme. Helsingin seudun kilpailukyky nojaa tasaiseen asukasrakenteeseen läpi seudun kaikkien alueiden, sen yritysten tarpeet on osattava ottaa huomioon, kuntien kasvavat työvoimatarpeet eivät myöskään ole vähäinen haaste. Ja suunnittelemmehan jo alueen liikenneverkkoa kohtuullisen yksimielisesti.

Asunto-ohjelman poliittiset neuvottelut käytiin ainakin suurten ryhmien kesken hyvässä hengessä ja päälinjoista ryhmillä oli vähän erimielisyyksiä. Me puolustimme oman asuntotuotantoyksikkömme olemassa oloa menestyksekkäästi ja hyvällä perusteella. On erittäin tärkeää, että esimerkiksi tilanteissa, joissa markkinoilla ei ole kykyä avata uusia rakennuskohteita oma tuottaja-organisaatiomme pystyy rakennuttamaan asuntorahoitukseltaan erityyppisiä asuntoja siis ns. kovan rahan ja tuetun asumismallin asuntoja. ATT on myös hyvä mittari monessa suhteessa kustannuksille - Suomessa kilpailua rakentamisesta ei vielä ole sellaista, etteikö pelkona olisi harvan tuottajarakenteen ongelmat esimerkiksi rakentamisen hinnoissa. Valitettavasti sosiaalisen asuntotuotannon tai parempi termi lienee julkisesti tuetun vuokratuotannon määrät eivät ole huimaavia jatkossakaan.

Helsingille oma rahoitusmalli

Tulevassa ohjelmassa ei suuria heilahduksia edellisiin verrattuna tapahdu suuntaan tai toiseen, sillä vaikka ARA- tuotannon määrät hieman tippuvat, niiden oheen on valmisteilla mahdollisesti ns. helsinkiläinen oma rahoitusmalli. Ongelmana nykyisin on se, että nykyiset ARA- tulorajat ylittyvät keskiverto helsinkiläisiltä perheiltä, mutta vapailla markkinoilla suurten asuntojen hinnat karkaavat ja työntävät perheet ympäryskuntiin. Liikkumista ympäryskuntiin ei aina voi selittää vain Helsingin asuntomarkkinoiden heikkoudella.

Puhtaasti vapaat, ilman mitään tukea toimivat markkinat olisivat työntäneet perheet jo aikoja sitten kauas metsiin. Näitä esimerkkejä on maailma pullollaan. Markkinakorkojen alhaisuus on sekin siirtänyt asunnontarvitsijoita tilavampaan ja varmasti maan hinnaltaan halvempiin ympäryskuntiin. (Tosin viimeiset uutiset Brysselistä eivät lupaa hyvää kehitystä euro-markkinakoroille. Vakaussopimuksen vaarantuminen on suuri peikko asuntolainamarkkinoilla).

Kysyn päinvastoin - eikö tämä perheiden siirtyminen halvemmille alueille ole juuri sitä markkinataloutta, jota kokoomus niin usein asumisen yhteydessä kaipaa. Luulottelu sillä , että tällaisessa helsinkiläisessä asuntojen kysyntä tarjonta tilanteessa tavalliset suomalaiset veronmaksajaperheet muuttaisivat Helsinkiin vapaiden markkinoiden ohjaamina on suurta harhautusta. Aina tarvitaan myös julkisia ohjausinstrumentteja tonttipolitiikasta rahoitukseen, jotta asukasrakenne pysyisi yhteiskunnan kannalta suotuisana. Siis sellaisena jossa on monimuotoista asumista moneen eri tarpeeseen.

ARA:n kädet sidottu

Eduskunta ja sen valtiovarainvaliokunta tulee omassa budjettimietinnössään ehdottamaan jo julkisuudessa olevan ajatuksen ARA- ehtojen tulorajojen poistamisesta Helsingissä. Ajatus on erittäin hyvä ja tarpeellinen, eikä tule tippaakaan liian aikaisin. Tällaisen päätöksen seurauksena Helsingin vuokra-asuntotuotannon suurimpien asuntojen ongelmat toivon mukaan vähenevät. Nythän tilanne on se, että suurempia ARA- asuntoja on jo tyhjillään. ARA- tuotanto ei voi suuntautua vai pieniin asuntoihin, vaikka siellä kysyntä tällä hetkellä ja varmasti jatkossakin on suurinta.

Kokoomus ratkaisujen esteenä

Kokoomuksen jyrkkä kielteinen kanta tuettuun vuokra-asumiseen ihmetyttää minua suuresti. Kokoomus ei huomaa, että Suomessa tällä hetkellä selvästi voimakkain julkinen tuki ja vielä verovaroin, toisin kuin asuntorahaston raha, suuntautuu omistusasumiseen, ja vuokra-asuminen on jopa omistusasumista kalliimpaa. On väärää luulottelua puhua voimakkaasti tuetusta sosiaalisesta asuntotuotannosta aikana, jolloin rahastokorot ovat markkinakorkojen tasoa. Mutta markkinakorot ovat, kuten äsken mainitsin, myös hankalia asuntorahoituksessa, joten valtion asuntorahastoa tullaan vielä tarvitsemaan.

Demarit odottavat mielenkiinnolla selvityksiä asunto-ohjelmassa esitetyistä uusien asuntoalueiden erilaisista tuottamismalleista. Idea, jossa uusien asuntojen rakentumisen yhteydessä rakennetaan alueen tarvitsema palveluverkko, kiinnostaa. Tärkeää on, että kaavoittava pitää homman hanskassa ja mahdollinen kustannushyöty kaupungille maksimoituu. Ajatus siitä, että meillä olisi useita kaavoittajia, ei oikein toimi. Uusia mielenkiintoisia ja houkuttelevia asuntoalueita me sen sijaan tarvitsemme aina.

Me myös olemme sitoutuneet yhdessä valtion, Espoon ja Vantaan kanssa yhteiseen asunnottomuuden poisto-ohjelmaan. Se on vietävä läpi myös Helsingin naapuruskunnissa. On hyvä, että asunto-ohjelmamme sivuilla on avattu koko asunnottomuusongelmaa. Kysymys ei ole siis vain yhdestä samanlaisesta ja samanlaisessa elämäntilanteessa olevasta ihmisjoukosta, jolle sopisi samanlaiset ratkaisut. Tässäkin kuntien yhteistyön perään lausun, mutta tarvittaessa myös pakollisin järjestelyin.

HITAS

Nyt ei ohjelman rakentamisen yhteydessä HITAS- ongelmista puhuttu niin kuin ennen. HITAS-tilannetta on kumminkin seurattava ja toimittava, mikäli asujat kokevat vieläkin epäoikeudenmukaiseksi koko järjestelmän. Mielestämme HITAS- järjestelmää laajentamalla asuntojen ongelmat poistuvat helpommin kuin vain koko järjestelmän purkamisen kautta.

Miksi tuetaan omistamista, ei asuntopulan poistoa?

Asumisen tuki kohdistuu Suomessa tällä hetkellä voimakkaimmin omistusasumiseen. Kansainvälinen tutkimus ihmetteli asiaa, eikä pitänyt sitä kovinkaan järkevänä. Suomessa se on kuitenkin saanut voimakkaan tuen, enkä näe tällä hetkellä vaaraa sen poistamiselle. Mutta sen sijaan ilmoille on myös heitetty ARA- järjestelmän rajaamisesta niin, että se käsittäisi vain rajatut erityisen tuen tarpeessa olevat henkilöt. Tällaiset ajatukset merkitsisivät koko ARA - järjestelmän tuhoa ja ne on tyrmättävä. Kuten jo sanoin, Helsingin seudulla järjestelmää on kehitettävä toiseen suuntaan käsittämään kaikki halukkaat riippumatta tulorajoista. Myös rahoitusehtoja on parannettava, vaikka tällä hetkellä lienee suurin paine perusparannusvarojen riittävyydessä. Niitäkin on saatava lisää ja uskon, että hyvä hallituksemme sen myös oivaltaa.

Arto Bryggare