Suomi on työryhmien maa. Maan hallitus pisti ensi töikseen nipun työryhmiä selvittämään asioita maan ja kuun väliltä. Helsingin seudulla on erilaisia poliittisia ja virkamiestyöryhmiä alueen asukkaiden onnen lisäämiseksi.

Työryhmiä syntyy työpaikoille, urheiluseuroihin ja vaikka minne. Olemme ajautumassa ruotsalaiseen "maailmaan", jossa diskuteerataan ja diskuteerataan ja lopuksi ei sitten tehdä mitään. Näistä valtavista määristä työryhmien työtä jotkut ovat varmasti hyviä, mutta tarvitaanko jokaiseen asiaan aina valtava työryhmä? Ja entä tulokset? Onko kansalaisille päässyt syntymään käsitys, jonka mukaan työryhmän perustamisen jälkeen asia on jo puoliksi päätetty. Jotkut elävät siinä uskossa ja sitä toivovat - minä en.

Saimme kuulla taas medioista yhden työryhmän tuotteen tuloksista. Virkamiehet eri ministeriöistä olivat pohtineet kannustimia harvaan asuttujen alueiden (maaseudun) olojen parantamiseksi. Ihmisiä asuu tuolla alueella reilut 600 000. Tuloksia ja päätelmiä syntyi paljonkin. Työryhmä oli tullut siihen lopputulokseen, että eritavoin rahaa kaupungeista maaseudulle siirtämällä maaseudun elinolot paranevat - hups. Kannatti perustaa työryhmä.

Minulle syntyi idea. Hallitus voisi yhtä hyvin perustaa työryhmän pohtimaan, kuinka myös maaseudun ulkopuolella elämä helpottuisi. Ihmisiä asuu kuitenkin miljoonia maaseudun ulkopuolella ja tarpeita riittää kaupungeissakin.

Suomalainen aluepolitiikka ulottuu luihin ja ytimiin. Se näkyy suoraan ja välillisesti kaikessa, mitä Suomessa tapahtuu. Aluepolitiikan tuloksia ei usein ole arvioitu - ehkä pitäisi hieman useammin. Uskallan väittää, että tuloksien haitari olisi melkoinen. Erinomaisia näyttöjä löytyy esimerkiksi koulutuksen suunnalla ympäri Suomen, mutta entä muualla. Onko sitä elinkeinotoimintaa syntynyt siltojen ja raiteiden päähän ja varrelle? Mikä lie panos – tuotos – suhde?

On tietenkin pyhäinhäväistys edes epäillä aluepolitiikan saavutuksia, mutta joskus voisi niinkin tehdä. Voiko viiden miljoonan ihmisen maassa olla 50 kilpailukykyistä kaupunkiseutua? Voiko 300 kuntaa toimia tehokkaasti, voiko sairaita hoitaa kymmenien eri hallintoalueiden viidakossa optimaalisesti? Montako maakuntaa Suomeen tarvitaan?

Suomalaisten maksamia kuntaveroja pyöritellään eri kuntien välillä ns. tuloverotasausjärjestelmän kautta niin, että köyhimmät kunnat saavat rahaa rikkaimmilta tavalla, jota kukaan ei oikein enää hallitse. Periaate kuulostaa kauniilta, mutta toimii päin honkia.

Jos Helsinki, Vantaa ja Espoo haluaisivat lyhytnäköisesti optimoida suomalaisia verotulovirtoja, ne jakautuisivat pieniksi 30 000 ihmisen kaupungeiksi. Syntyisi mosaiikki, jonka verotulontasausvirroissa Lapin korvaukset kalpenisivat – veturista tulisi vaunujono pitkään vaunujen jonoon.

En kannata Helsingin halkomista tai pirstomista. Toivon parempaa ymmärrystä myös suurimpien kaupunkien murheille. Kymmenien tuhansien ihmisten työttömyys peittyy kokonaisprosentteihin, mutta koskettaa jokaista aina paljon elinpaikasta riippumatta.

11.3.2010

Suomalainen energiapolitiikka on noussut lehtien palstoille viimein myös sisältöjensä kautta. Fortumin optiorevitysten jälkeen taistelu ydinvoimaluvista käy kierroksilla ja hyvin sähköisissä tunnelmissa. Ministeri Pekkarinen pohdiskelee lupia ja siinä sivussa risu-, tuuli-, aurinko-, turve-, syöttötariffi-, jne. paketteja, jotta kentän ääni ja kesän puheenjohtajavalinnat eivät ainakaan energiaan kaadu. Energinen ministerimme on saava varmasti Paavo - I  know everything - Väyrysestä  oivan energiasparraajan.  Ministeri Väyrysen maailma energiapolitiikassa on sellaista mittaluokkaa, jollaisen nokittaminen ei muutamalla turve- tai risupaketilla onnistu.

Paavo Väyrysen ajatus itämeren suojelusta energiapolitiikan asein on teoriassa loistava. Hän ehdottaa Itämereen sijoitettavien tuulimyllyjen energiantuottoa hyödynnettäväksi niin, että syntyy prosessi, jossa vettä "rikotaan" hapeksi ja vedyksi.  Happi pumpataan sitten hapettomiin Itämeren vesiin ja vety kuljetetaan hyötykäyttöön. Ranskalaiset ja monet ovat maalla moista testanneet jo aika kauan. Tuotantoprosessi vaatii energiaa ja EUROJA PALJON.  Onnistuukohan tuulimyllyillä vakaan prosessin aikaansaaminen tai kuinka monta miljardia esimerkiksi Puola on valmis pilottiin euroja investoimaan? Ruuhkaa ei taida Itämeren rannoilla olla, kun tuon pilotin rahoittajia etsitään. Jos Soini hoitaa rahat Brysselistä, niin siitä vaan!

Kaukolämpö on tunnetusti loistava oivallus sähkön tuotannossa. Sähköä syntyy ja kaukolämpö lämmittää kiinteistöjä. Suomessa olemme maailman huippuluokkaa kovilla hyötysuhteilla.  Nyt on viimein tutkittu myös kaukolämpötalouksien maksamaa hintaa eripuolilla Suomea.  Kaukolämpötalouksien asiakas on käytännössä tuottajan armoilla. Markkinahintaa ei ole.

Tuossa tarkastelussa esiin pistää Espoon tilanne. Fortum osti Espoon kaupungin omistaman energiatuotannon. Kaupungin päättäjät laittoivat Espoon Sähköstä saamansa rahat poikimaan tuottoa markkinoille tunnetuin seurauksin. Sijoitusten arvo on pudonnut rajusti ja vuosituotot olemattomia. Noilla toimilla ei yksikään yrityksen johto jatkaisi.

Espoolaiset maksavat nyt Fortumille siitä, että Fortum maksoi espoolaisille paljon euroja ostamastaan sähköyhtiöstä.   Espoolaiset ovat luovuttaneet oman päätösvaltansa energia-asioissa pörssiyhtiölle, ja esimerkiksi kaukolämmön hinnoittelussa pörssiyhtiö on ilmeisen kallis kumppani.

 3.3.2010

 Haastattelu julkaistiin Uutispäivä Demarissa 27.05.2009

Seppo Peltoniemi

Joka neljäs äänestäjä asuu pääkaupunkiseudulla

Europarlamenttivaalien finaali lähestyy, kun ennakkoäänestyspaikat avaavat tänään ovensa. Äänioikeutettuja on neljä miljoonaa. Vaali on valtakunnallinen, mutta äänioikeutetusta joka neljäs asuu pääkaupunkiseudulla.

SDP:n ehdokkaana europarlamenttiin pyrkivä helsinkiläinen kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Arto Bryggare katselee Helsingin ja Vantaan yhteistyökuvioita, mutta hänen mukaansa saman suuntaiset sävelet kaikuvat kaikkialla Suomessa.

- Kokoomuksella on yksityistämisvimma päällä, hän sanoo.

Suomessa kymmenet tuhannet kotitaloudet ovat menettäneet rahaa, jonka piti olla turvallisesti sijoitettua. Osa menetyksistä johtuu markkinoiden yleisestä säätelyongelmasta. Osa tappioista on kuitenkin syntynyt säästäjien saatua neuvoja ja ohjeita, joissa ei ole tarpeeksi kiinnitetty huomiota riskeihin ja niiltä varautumiseen. Euroopan komissiolta on vaadittava
aloitteita säästäjänsuojan parantamiseksi. Jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin on yhdessä huolehdittava, että lait ovat tarpeeksi tehokkaita.

Säästäjänsuoja on erityisen ajankohtainen Suomessa. Suomen hallituksessa on aikeita panna täytäntöön muutama vuosi sitten hyllytetty ns. siva-työryhmän uudistus, jossa veroetuuksia annetaan muillekin säästötuotteille kuin eläkevakuutuksille. Veroetuuksien tasapuolinen jako on varmasti sinänsä järkevää. Veroetuuksien laajenemisen myötä kuitenkin laajenee myös säästäjien joukko. Säästäjien suoja tulee entistä tarpeellisemmaksi.

 Arto Bryggare

Turha siinä on kertoa, että erilaisiin influenssoihin kuolee satoja tuhansia vuosittain, tai että Darfurin hätä on todellinen. Nyt sika on in ja sillä siisti.

Lentomatkustamisen uhat ja mahdollisuudet ilmenevät juuri tällaisissa tapauksissa. Parissa päivässä virus on maailmanlaajuinen ilman yhtään lehdistötiedotetta lääkintäviranomaisilta. Lentäminen on pienentänyt maailmaa, mutta hinta siitä ilosta on myös valtaisa.

Euroopan yllä piilee toinenkin ongelma. Lentoliikenteen räjähtäminen on tuonut ilmaruuhkat Eurooppaan. Asia ei vielä ole aivan mahdoton - ilmatilaa riittää, mutta paikoittain suurten kenttien välityskyky on jo koetuksella. Terroriuhka tai pandemian pelko eivät ole siis ainoita asioita, joiden vuoksi juuri nyt Euroopan raideverkko on laitettava uuteen tarkasteluun.