|
Ingen översättning av artikeln.
Suomi on työryhmien maa. Maan hallitus pisti ensi töikseen nipun työryhmiä selvittämään asioita maan ja kuun väliltä. Helsingin seudulla on erilaisia poliittisia ja virkamiestyöryhmiä alueen asukkaiden onnen lisäämiseksi.
Työryhmiä syntyy työpaikoille, urheiluseuroihin ja vaikka minne. Olemme ajautumassa ruotsalaiseen "maailmaan", jossa diskuteerataan ja diskuteerataan ja lopuksi ei sitten tehdä mitään. Näistä valtavista määristä työryhmien työtä jotkut ovat varmasti hyviä, mutta tarvitaanko jokaiseen asiaan aina valtava työryhmä? Ja entä tulokset? Onko kansalaisille päässyt syntymään käsitys, jonka mukaan työryhmän perustamisen jälkeen asia on jo puoliksi päätetty. Jotkut elävät siinä uskossa ja sitä toivovat - minä en.
Saimme kuulla taas medioista yhden työryhmän tuotteen tuloksista. Virkamiehet eri ministeriöistä olivat pohtineet kannustimia harvaan asuttujen alueiden (maaseudun) olojen parantamiseksi. Ihmisiä asuu tuolla alueella reilut 600 000. Tuloksia ja päätelmiä syntyi paljonkin. Työryhmä oli tullut siihen lopputulokseen, että eritavoin rahaa kaupungeista maaseudulle siirtämällä maaseudun elinolot paranevat - hups. Kannatti perustaa työryhmä.
Minulle syntyi idea. Hallitus voisi yhtä hyvin perustaa työryhmän pohtimaan, kuinka myös maaseudun ulkopuolella elämä helpottuisi. Ihmisiä asuu kuitenkin miljoonia maaseudun ulkopuolella ja tarpeita riittää kaupungeissakin.
Suomalainen aluepolitiikka ulottuu luihin ja ytimiin. Se näkyy suoraan ja välillisesti kaikessa, mitä Suomessa tapahtuu. Aluepolitiikan tuloksia ei usein ole arvioitu - ehkä pitäisi hieman useammin. Uskallan väittää, että tuloksien haitari olisi melkoinen. Erinomaisia näyttöjä löytyy esimerkiksi koulutuksen suunnalla ympäri Suomen, mutta entä muualla. Onko sitä elinkeinotoimintaa syntynyt siltojen ja raiteiden päähän ja varrelle? Mikä lie panos – tuotos – suhde?
On tietenkin pyhäinhäväistys edes epäillä aluepolitiikan saavutuksia, mutta joskus voisi niinkin tehdä. Voiko viiden miljoonan ihmisen maassa olla 50 kilpailukykyistä kaupunkiseutua? Voiko 300 kuntaa toimia tehokkaasti, voiko sairaita hoitaa kymmenien eri hallintoalueiden viidakossa optimaalisesti? Montako maakuntaa Suomeen tarvitaan?
Suomalaisten maksamia kuntaveroja pyöritellään eri kuntien välillä ns. tuloverotasausjärjestelmän kautta niin, että köyhimmät kunnat saavat rahaa rikkaimmilta tavalla, jota kukaan ei oikein enää hallitse. Periaate kuulostaa kauniilta, mutta toimii päin honkia.
Jos Helsinki, Vantaa ja Espoo haluaisivat lyhytnäköisesti optimoida suomalaisia verotulovirtoja, ne jakautuisivat pieniksi 30 000 ihmisen kaupungeiksi. Syntyisi mosaiikki, jonka verotulontasausvirroissa Lapin korvaukset kalpenisivat – veturista tulisi vaunujono pitkään vaunujen jonoon.
En kannata Helsingin halkomista tai pirstomista. Toivon parempaa ymmärrystä myös suurimpien kaupunkien murheille. Kymmenien tuhansien ihmisten työttömyys peittyy kokonaisprosentteihin, mutta koskettaa jokaista aina paljon elinpaikasta riippumatta.
11.3.2010
| 
