Helsingissä on syntynyt uusi kansanliike - oikea kaaliliike. Tämän ismin idea on: kasvisruokaa kaikille oppivelvollisille kerran viikossa.

Pääkaupungissa jaellaan vihanneksia ja kasviksia jokaisen kouluruokailun yhteydessä. Erityisruokavalioita on käytössä myös vain kasviksia haluaville. Kysymys ei siis ole ravintosisällöistä kouluruokailussa vaan aivan muusta.  Kasvisruokailun puolustajilla on perusteenaan ilmaston muutokset, lihatuotannon eettiset haasteet ja joillakin oikeasti myös terveysnäkökohdat.

Elämisemme kuormittaa maailmaa. Muinoin ruokailu toimi lähiruokaperiaatteella ja ilmastokuormitus oli marginaalista. Nykyisin helmipakkasilla viljelemme kurkkuja ja tomaatteja Suomessa ja tuomme Uudesta-Seelannista hedelmiä. Hiilijalanjälki ei ole ihan yksinkertainen mitattava asia edes kasvisruuassa. Norsunkokoinen taitaa suomalainen kasvisruokajalanjälki kuitenkin olla.

Monella meistä on muistoja koululiikunnasta ja Cooperin testeistä. Minulla muistot ovat pääosin myönteisiä, mutta turhan monille koululiikunnassa käytetyt mittaustavat loivat aikamoisen vihan koko liikuntaa kohtaan. Pakko ei sovi oikein suomalaiseen mieleen.

.

Minä ennustan murheita kouluruokailussa, mikäli kasvisruokapakko toteutuu. Hyvä tavoite iskee takaisin, sillä muutamalla eurolla ei ole helppo tehdä soijapihveistä maittavia.

Valtuuston tehtävänä on huolehtia resursseista – euroista - kouluruokailussa. Tulevina vuosina siinäkin on haastetta kerrakseen. Jätetään ruokalistat ja niiden laatiminen asiantuntijoille - ihmisille, jotka hyvin rajallisin euroin taikovat lautasille monenmoista pöperöä aika hyvällä onnistumisprosentilla.

11.2.2010