Karjalasta
kajahtaa
Olen
iloinen karjalaispoika. Äitini sukujuuret tulevat
Ruokolahdelta Junnikkalan kylästä ja isäni syntyi
Käkisalmella, menetetyn Karjalan alueella. Synnyin
kaksosena, siskoani Merviä muutama hetki myöhemmin
Kuusankosken aluesairaalassa toukokuussa vuonna 1958.
Isäni työn vuoksi muutimme Imatralle, missä aloitin
koulunkäyntini Imatrankosken kansakoulussa. Kolmannen
luokan kävin sitten jo Lappeenrannassa, missä kirjoitin
ylioppilaaksi kunniakkaassa Lappeenrannan Lyseossa vuonna
1977. Lyseovuodet osuivat aikaan, jolloin kouluneuvostot
tuotiin kouluihin. Minunkin ensikosketus politiikkaan
tapahtui kouluneuvostoista käsin. Lappeenranta on minulle
yhä tärkeä paikka, vanhempani asuvat siellä edelleen,
samoin luokanopettajana työskentelevä toinen sisareni Pia,
lisäksi nuoruusvuosien muistot ovat meille kaikille
tärkeitä. Urheilijana edustin aina Lappeenrannan Urheilu
Miehiä.
Varusmiespalveluni suoritin Santahaminassa Uudenmaan
jääkäripataljoonassa. Palvelin ns. urheilujoukoissa,
kuuluisassa 2. komppaniassa. Minut ylennettiin palveluni
lopussa kersantiksi, tosin arvo tuli lähinnä
urheilusuoritusten perusteella. Sotilaiden
maailmanmestaruus ja EM- mitali Prahan kisoista 110
aidoissa painoi ylennyksessä ehkä jonkin verran.
Varusmiespalvelun ja harjoittelun yhteensovittaminen ei
minulta onnistunut. Varusmiespalvelu siinä kärsi, eikä
urheilukaan sujunut niin hyvin kuin olisi ollut
mahdollista. Nykyisin tilanne on ymmärtääkseni paljon
parempi.
'Arton
oppivuodet' alkoivat, kun sain stipendin Etelä-Kalifornian
yliopistoon (USC) syksyllä 1978. Yliopisto sijaitsi aivan
Los Angelesin keskustan läheisyydessä. Hyppy
Lappeenrannasta Los Angelesiin ei sujunut helposti.
Erilaiset urheiluvammat ja valmennusongelmat keskeyttivät
opintoni jo vuoden jälkeen. Opiskelupaikkana USC olisi
ollut erinomainen, mutta elinympäristönä Los Angeles on
melkoisen kova paikka. Amerikkalainen unelma ja
painajainen kohtaavat siellä päivittäin.
Opiskelin, olin töissä ja urheilin USA:n vuoden jälkeen
Turussa parisen vuotta 1980-luvun taitteessa. Turku jäi,
kun siirryin Helsinkiin ja Kauppakorkeaan vuoden 1981
syksyllä. Myös kauppiksen aikana opiskelun ja urheilun
yhteensovittaminen oli vaikeaa. Suurimpana syynä olivat
vaikeat harjoitusolosuhteet noina vuosina. Sen vuoksi
erilaisia leirivuorokausia eri puolilla Tellusta kertyi
suuri määrä.
Nykyisin Helsinki on loistava liikuntakaupunki, jolla on
tarjota mm. yleisurheilijoille Liikuntamylly Myllypurosta,
varmasti Pohjoismaiden toimivin sisäurheiluhalli.
Myllypurosta löytyy myös salibandyn pelaajille maailman
suurin areena. Helsingistä löytyy myös, ainakin Euroopan
paras keskuspuisto juoksupolkuineen ja latuineen. Nykyisin
olen syystä ylpeä kotikaupunkini liikuntatarjonnasta.
Liityin
SDP:n 1980-luvun lopulla. Ensimmäiset eduskuntavaalini
olivat vuonna 1991, jolloin olin juuri tullut isäksi,
pääsin toiselle varasijalle. Vuoden 1995 vaaleissa minut
sitten valittiin eduskuntaan. Vuonna 1999 vaaleissa kävi
taasen niin, että äänimääräni ei aivan riittänyt paikan
uusimiseen. Vuoden 2003 vaalit toivat minut uudelleen
eduskuntaan.
Ensimmäisellä kaudella toimin talousvaliokunnassa, lisäksi
minulla oli varaedustuksia sekä ympäristö - että
sivistysvaliokunnissa. Nykyisin (2006) olen
talousvaliokunnan jäsen ja valtiovarainvaliokunnan
varajäsen. Toimin myös valtionvarojen vero, asunto - ja
ympäristö- sekä liikennejaostoissa. Olen myös Suomen
Pankin ja SITRA:n tilintarkastaja.
Kunnallispolitiikassa olen ollut mukana jo yli kymmenen
vuotta. Minut valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon
vuoden 1993 kunnallisvaaleissa. Siitä lähtien olen
valtuutettuna toiminut eri tehtävissä. SDP:n
valtuustoryhmän puheenjohtajana olin vuodesta 1995 vuoteen
2002. Kaupunginhallituksen jäsen vuosina 1997 - 2001 ja
varajäsen vuosina 1995- 1997. Kaupunginvaltuuston
varapuheenjohtajana olin 2001- 2004. Helsingin kaupungin
asiat ovat tulleet tutuksi laidasta laitaan. Tämä kokemus
antaa hyvän pohjan ajaa helsinkiläisten asioita myös
eduskunnasta käsin.
Seudullisen ja laajemmin myös kansainvälisen yhteistyön
haasteisiin ja mahdollisuuksiin olen perehtynyt
toimiessani Uudenmaan liiton maakuntavaltuuston
puheenjohtajana vuodesta 1997. Olen myös Euroopan
Neuvoston kuntakammarin jäsen.
Perheeseeni kuuluvat vaimoni Lotta, joka toimii
liikunnanopettaja Suomalaisessa Yhteiskoulussa sekä lapset
Samuli (s. 1991), Sofia (s. 1992) ja Niklas (s. 1997). Meillä kaikilla
yhteisinä harrastuksina ovat erilaiset liikuntaan
liittyvät asiat, satujumpasta yleisurheiluun.
Urheiluseuratyö on minulle rakasta edelleen, vedin mm.
poikien salibandykerhoa ja nykyisin valmennan neljää
nuorta urheilijan alkua Helsingin Kisaveikoissa.
Suomalaisten urheiluseurojen merkitys lasten ja nuorten
elämän rakentajina on erittäin merkittävä. Sieltä
ammennamme yhteistyön ja reilun pelin sääntöjä, joiden
avulla kasvatamme arvopohjaa, joka kantaa läpi elämän.
Urheiluseuratoiminnan lisäksi olen ollut mukana mm.
partiotoiminnassa ja laulukuorossa, tosin siitä on jo
aikaa. Liikuntaharrastusten ohella toimin
Kaupunkilähetyksen hallituksessa, nykyisin
Helsinki-Mission valtuuskunnassa. Mission suurin projekti
oli saada vanhusten palvelutalo Vuosaareen. Nyt talo on
pystyssä ja toimii loistavasti.
Tämän
ohella olen Elämä On Parasta Huumetta ry:n hallituksen
jäsen. Teemme ennaltaehkäisevää huume- ja päihdevalistusta
nuorten keskuudessa -erityisesti kouluissa ympäri Suomea.
Koulutukseltani olen kauppatieteiden kandi.
Terveisin
Arto
Maaliskuussa 2006
