Uuden Seelannin malli

...houkuttavien lupausten käärme luikerteli tukiaisparatiisiin

Köyhyys lisääntyy hälyttävästi
hyödyt vain huipputuloisille

Uuden Seelannin hallituksen raportit osoittavat rikkaiden ja köyhien välisen kuilun revenneen huippuleveäksi ylitsepääsemättömäksi railoksi. 33 % maan talouksista eli Sosiaaliministeriön raporttien mukaan äärimmäisessä köyhyydessä vuonna 1998.

Maan huipputuloisten toimeentuloa 'elvytettiin' leikkaamalla heidän vuoden 1986 66%:n veroista puolet pois eli korkein veroaste aleni 33%:in vuoteen 1988 mennessä.

Labouria edustava pääministeri Helen Clark sai mahdottoman tehtävän

Vuoden 1999 vaaleissa Työväenpuolue palasi valtaan. Sen johtama hallituskoalitio nosti korkeinta veroastetta takaisin, mutta vain 39%:in.

The figure of 33% of households in poverty is an increase on the previous ten years when the number working on a farm in 1988 was 20,7%. Poverty is defined as households with income 60% below the national average (keskitason). The report, Distributions and Disparity - New Zealand Household Income, also found that the gap between top-earning households and the poor increased by 17% between 1988 and 1998.

Pankkisektorin vapauttaminen on merkinnyt sitä, ettei maassa ole enää yhtään kansallista pankkia. Maan rahavarat ovat siirtyneet australialaisten, brittien ja yhdysvaltalaisten haltuun. Asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin reippaasti yli maan asukkaiden maksukyvyn Suomeakin harvemmin asutussa maassa, reaalikorot ovat hirvittävät. Jopa piispojen täytyi ennen Työväenpuolueen paluuta valtaan lähteä marssille uuden malliyhteiskunnan julmuutta ja kovuutta vastaan. Uuden Seelannin dilemma on, että harjoitetun veronalennuspolitiikan ajatuksena on lisätä kulutusta eli tuontia, ei vientiä. Vain kilpailukykyisen viennin avulla maa voisi saavuttaa taloudellista pelivaraa. Tuonnin kasvusta hyötyvät vain huipputuloiset, ei edes keskiluokka.