Arto Bryggare pistää itsensä likoon siinä, mihin ryhtyy
- Urheilu antoi nuorempana terveen harrastuksen, paljon koulukavereita ja toi itsetuntoa

Haastattelijana
Kauko-Aatos Leväaho

Arto Bryggare on painunut meidän sydämiimme suurena ja ihailtuna suomalaisena urheilusankarina, olympia- ja maailmanmestaruusmitalistina. Kilparadoilla hän antoi itsestään kaikkensa omistautumalleen asialle - 110 mn aitajuoksijana. Artsi voitti ja hävisi, kaatui kesken kisan aitojen väliin lihaksensa katkaisseena, hänet kannettiin paareilla sairaalaan, hän itki kaiken kansan silmien edessä, mutta Artsi tuli takaisin - voittajana! 

Samalla kaikkensa itsestään antavalla asenteella Arto Bryggare on tänä päivänä rakentamassa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Artsilla on jo entuudestaan kansanedustajakokemusta, mutta tällä hetkellä hänen vastuullisin tehtävänsä on toimiminen sosialidemokraattisena Helsingin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana.

Tapasimme Arto Bryggaren ja kuuntelimme hänen ajatuksiaan hänen monipuolisen elämänsä vaiheilta ja ennen kaikkea siitä, miten hän haluaa toimia helsinkiläisten hyväksi.

Aloitimme urheilusta

- Urheilu antoi nuorempana terveen harrastuksen, paljon koulukavereita ja toi itsetuntoa. Myös tulevaisuudelle raamit, joihin on ollut hyvä ponnistaa. Olen urheilun ja liikunnan läpitunkema. Niiden parissa viihdyn edelleenkin. Ennen kaikkea liikunta on fantastinen asia ihmiselle. Olen kiitollinen, että isä aikanaan innosti minut tähän liikuntaan.

Minkälaisia ikimuistoja sinulle on urheilu-uraltasi jäänyt mieleen?

- Poikasena voitin kerran kolmiottelun ja se oli minulle varsin tärkeä paalu. Piirinmestaruudet, Suomen mestaruudet, ensimmäinen maaotteluvoitto ja arvokisamitalit ovat mielessä. Kilpakumppanit ovat tuoneet ystävyyttä jopa niin, että yksi australialainen kilpatoverini on ensimmäisen lapseni kummi. Urheilu on tuonut minulle miljoonia asioita, joiden luetteleminen kestäisi pitkään.

Sinun urallesi on mahtunut paljon loukkaantumisia, mutta aina olet tullut voittajana takaisin. Kuvaako tämä sitkeys luonnettasi?

- Valitettavasti nämä loukkaantuvat useinkin johtuivat siitä, että paneuduin urheiluun ehkäpä liiankin intensiivisesti, en säästellyt paljonkaan elimistöäni. Nämä ovat kuitenkin olleet sellaisia asioita, joista olen saanut oppia. On ollut kuin lähtö uudelleen alusta.

Saavutit maailman huipputason urheilijana, pika-aiturina. Kävikö mielessäsi koskaan ajatus ryhtyä ammattiurheilijaksi?

- Kyllä kieltämättä mietin sitäkin joskus. Elin kuitenkin sellaisena ajankohtana kun ammattiurheiluun suhtauduttiin ristiriitaisesti. Sitä pidettiin jopa kiellettynäkin jollain tapaa. Kun se kuitenkin sitten tuli jotenkin hyväksytyksi, niin kyllä olin myös ammattiurheilijakin tai ainakin urheilin ammattimaisesti, josta tulot olivat tosin melko pienet. Ammattiurheilu on sinällään kyllä hyväksyttävä ja varsinkin joukkuelajien puolella siitä on mahdollisuus tehdä elannon hankintakeino. Muistettava kuitenkin on, että elämä jatkuu ja vaikka pankkitilillä olisi sievoisiakin summia, niin on tärkeätä löytää elämään muutakin sisältöä. Urheilu-ura päättyy hetkillä, jolloin ihmiseloa on vielä pitkälti jäljellä.

Milloin kiinnostuksesi heräsi yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja miltä politiikka näytti nuoren pojan silmissä?

- Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnasta. Kouluneuvostossa Lappeenrannassa olin 16-17-vuotiaana ja samoihin aikoihin osallistuin innolla koulussa kavereiden kanssa käytyihin yhteiskuntaa sivuaviin keskusteluihin. Sitten valmentajani, Montrealin 1976 olympiakisojen seiväshypyn hopeamitalimiehen Antti Kalliomäen, uskaltautuessa politiikkaan mukaan, niin silloin minäkin, tavallaan hänen perässään, lähdin mukaan pohtimaan vakavasti yhteiskunnallisia kysymyksiä. Mukana on nyt oltu 15 vuotta.

Arto Bryggare aitoi itsensä suomalaisten sydämiin malliesimerkkinä fair play-urheilijasta. Onko politiikka fair playta, rehtiä?

- Välillä tuntuu, että onhan se aika kovaa. Ihmisethän väittelevät. Toivoisin silti politiikan olevan enemmän ja enemmän rehtiä peliä. On totta, että urheilu on enemmän reilua kamppailua kuin politiikka. Urheilun säännöt ovat vähän reilummat, mutta eiköhän suomalainen politiikka ole menossa samaan suuntaan. Ollaan asioista eri mieltä, mutta väittelijöiden keskeinen ystävyyskin on löydettävissä.

Miten valtakunnanpolitiikka eroaa kunnallispolitiikasta?

- Helsingin kunnallispolitiikka ei ole ihan mitä vaan. Se on erikoisasemassa. Sitä ei voi rinnastaa samalle viivalle kaikkien kuntien kanssa. Helsingissä päätettävät asiat koskevat suurta ihmismäärää. Ajoittain on ongelmallista se, että Helsinkiä pidetään vain yhtenä kuntana muiden joukossa. Helsinki on kuitenkin iso ja eroaa jo sen vuoksi monissa päätöksissään muista. Helsingin päätökset heijastuvat laajastikin muuta Suomea koskeviksi.

- Valtakunnanpolitiikka on lakien säätämistä ja niiden toteutumisen seuraamista. Olisi toivottavaa, että eduskunnassa olisi enemmän ihmisiä, jotka oivaltavat kunnallista päätöksen tekoa. On entistä enemmän mietittävä miten palvelut tuotetaan alueittain. Miten palveluverkko pystytään rakentamaan sellaiseksi, että koko Suomi toimii.

Kun olet nyt valintakauhassa eduskuntaa ajatellen ja ensi maaliskuussa todennäköisesti toimit kansanedustajana, niin mitkä ovat ne aktuellit asiat, joita pyrit siinä tehtävässä toteuttamaan?

- Helsingin asema suurkaupunkina pitää ymmärtää paremmin. Täällä on paljon ongelmia. Asunnottomuus, työttömyys, nuorten päihdeongelmat sekä monet muut ovat hoidettavia asioita. Toivoisin, että saisimme suurkaupunkiohjelman tarpeellisen maatalousohjelman tapaan. kuin myös euroja peliin. Meidän tulee ymmärtää vastuumme tässä suhteessa. Tietysti haluaisin helpottaa lapsiperheiden tiukkaa asemaa.

Palataanpa juoksuratojen tiimoille. Miltä urheilu näyttää sinusta tänä päivänä?

- Huippu-urheilu elää kovaa murrosta. Meillä on urheilusta tullut entistä enemmän bisnestä, mutta urheilu on kuitenkin urheilua. On muistettava kumpi on renki kumpi isäntä. Niin kauan kun urheilu on isäntä ja muu palvelee sitä, päämäärä on kunnossa. Mutta jos urheilusta tulee viihdealan renki, niin kuin se joissakin lajeissa jo on, niin mennään urheilun kannalta väärään suuntaan. Huippu-urheilussa on ilmennyt, kuten muillakin aloilla rahan tullessa kuvaan mukaan, vippaskonsteja. Tässä eletään myös murrosaikaa, enkä näe tässä suhteessa tulevaisuudessa parempia näkymiä. On hyvä, että maailmalaajuisesti huippu-urheiluun silti suhtaudutaan entistä kriittisemmin, tutkitaan vilppiasioita, jotta jokainen voisi lähteä samalta viivalta. Suomi on tässä työssä kärkipäässä.

- Toinen asia on se, että huippu-urheilu on entistäkin seuratumpaa. Luulin, että omana huippukautena urheilua seurattiin paljon, mutta kyllä seuranta on niistä ajoista moninkertaistunut.

Lopuksi Artsi tähdentää:

- Liikunnassa ja urheilussa puhutaan paraikaa 2000-luvun länsimaisen yhteiskunnan suurimmasta haasteesta. On puhuttu paitsi fyysisestä myös henkisestä rappeutumisesta. Kaikenlaisen ja kaikkia ihmisiä koskevan liikunnan merkitys tulee nostamaan terveysongelmien kautta päätään. Liikunnan alueella on kaikilla ihmisillä ja heidän eri järjestöillään iso haaste. Pallo on heitetty heille. Jos siinä epäonnistutaan, niin olemme lirissä. Terveydenhoitokulut ovat jo räjähtämässä yhteiskunnassamme. Niiden lisäämisen mahdollisuudet ovat rajalliset. Siksi pitää muistaa terveellinen ja sairauksia vähentävä liikunta.