Juhlapuhe Lappeenrannan Urheilumiesten 100 -vuotisjuhlat 

Arvoisat juhlavieraat -  hyvät lummilaiset- hyvät naiset ja miehet

100-vuotta, paljon aikaa, paljon tunteita, paljon elämää. LUM on piirtynyt sieluihimme syvälle ja pysyvästi. Seuramme vaellus Lappeenrannan kaupungin yleisurheilun lippulaivana on komea kertomus yhden suomalaisen urheiluseuran vaikutuksesta paikalliseen ja kansalliseen elämänmenoon. Historiaa on hyvä tuntea, jotta näemme paremmin eteenpäin tulevaisuuteen. Historiasta ja menneisyydestä on opittava - sinne ei kuitenkaan voi jäädä. Voimme vain muuttaa tätä hetkeä ja tulevaisuuttamme.

Ajelin aamulla Helsingistä tänne lyseon saliin muistellen niitä lukuisia matkoja LUM:n edustajana Suomessa ja vähän muuallakin. Matka oli katketa kerran vakavaan auto-onnettomuuteen, mutta pääasiassa urheilureissut olivat riemukkaita ja mieleenpainuvia hyvin tärkeitä hetkiä  elämässäni. Jos aikaa olisi voisin kertoa  vaikka Kankaan Jyrän kuplalla tehtyjä pajulahti-reissuja, joissa vaaroja ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut. Meillä kaikilla  on varmasti huikeita muistoja oman urheiluseuramme väreissä tehdyistä matkoista ja kilpailuista. Ja ne muistot, joista useimmat eivät juhlateoksista löydy, ovat kuitenkin se juttu, miksi urheilu urheiluseurassa on ihmiselle muutakin kuin kilpailua ja voittamista tai häviämistä.

Arvoisat lappeenrantalaiset

Minä liityin LUM:n 60-luvun lopulla. Isäni puhui minut ympäri ottamaan osaa LUM:n piirikunnallisiin kisoihin 200 metrin juoksukilpailuun. Olin tuolloin 11 vuotta.

Tuolloin minun ikäiset kollit ja jotkut tytötkin harrastivat urheilua pihoilla ja puistoissa, koulujen välitunneilla ja urheilukentillä ilman tarkkaa valmennusta tai ohjausta. Liikuntamäärät olivat huikeita tunneissa mitattuna. Oli vain yksi vaihde-täysillä. Ei siinä maitohappomittareita tarvittu.

Nykyinen elämänmeno ja liikuntatottumukset ovat muokanneet myös lastemme liikuntaharrastuksia. Urheiluvalmennus - tai ohjaus astuu lastemme elämään paljon aikaisempaa aiemmin, urheiluseuroihin hakeudutaan vanhempien aktiivisesti kannustaessa erittäin varhain, jopa alle 7-vuotiaana. Näin on erityisesti palloilun puolella.

 Samaan aikaan jopa aktiivisten lasten liikuntamäärät ovat laskemassa. Asialla ei ole vain kilpaurheiluun vaikutuksia, kyse on suurenluokan kansanterveydellisestä haasteesta. kuitenkin liikuntatiloja ja lajeja  on tarjolla yhä enemmän.

Lastemme arkiliikunnan lisääminen pitääkin olla tulevan suomalaisen liikuntapolitiikan yksi pääteemoista. Lasten liikuntatottumuksissa on valtaisia eroja - entistä suurempi joukko syrjäytyy kokonaan liikunnan ulkopuolelle. Mutta liikunnan vähäisyys uhkaa myös liikuntaseuroissa ns. ohjatun liikunnan parissa jo toimivia lapsia. On ollut hälyttävää todeta, kuinka varhainen yhden lajin harrastamisen kulttuuri on johtamassa epätoivottuihin tuloksiin myös kyseisen lajin harrastajien keskuudessa. Urheiluharrastus lopetetaan hyvin nuorena, eikä käteen jää kuin raskaat pelimatkat ja putoaminen edustusringistä.

Nuori Suomi- ideologiaa on arvosteltu turhaksi hyssyttelyksi ja pelätty sen uhkaavan jo kilpaurheilua ja lahjakkaiden nuorten harrastamismahdollisuuksia. Muistan tällaisia sammakoita kuullun myös yleisurheiluvalmentajien suusta. Entistä varhaisempi yksittäisiin lajeihin sitoutuminen ja harjoittelu edellyttää uudenlaista lähestymistä myös kilpailujärjestelmän puolella. Kilpailu kuuluu urheiluun, kyllä lapset sen ymmärtävät. Mutta huonoimpana oleminen, penkkikomennukset, eivät kannusta ketään. Kehitymme fyysisesti hyvin eri tahtiin ja erityisesti pienessä Suomessa on varmistuttava, että lasten urheilukilpailukokemukset mahdollistavat, eivät estä, tulevan mahdollisen kilpaurheilun tai vain liikunnan jatkamisen nuoruusvuosien jälkeen. Minä en näe asiassa mitään ristiriitaa. Riskejä kylläkin niissä tapauksissa, joissa vain varhaiskypsät pojankollit täyttävät ykkösketjut ja viestijoukkueet….. Tämä ei ole yleisurheilun ongelma, mutta palloilulajien puolella tilanne onkin sitten jo toinen.   

Myöskään koululiikunta ei ole ainut vastaus liikunta-aktiivisuudenvähenemiseen. Kouluissa liikkumisella on tietysti merkitystä, ja toivonkin, että opetusministeriön suunnitelmat uudenlaisen koulupäivän rakenteen suhteen johtavat merkittäviin liikunnan määrän lisäyksiin peruskouluissamme. …

Hyvät Ystävät

 Kaupunkisuunnittelijat ovat erinomaisen merkittäviä liikuntavaikuttajia nyky-yhteiskunnassa. Pyöräteiden määrä, puistojen määrä ja sisältö, koulujen ja päiväkotien pihojen sisältö- voimme löytää lukuisia kohteita, joissa oikein suunniteltu ympäristö innostaa liikkumaan ja huono suunnittelu vastaavasti estää sen. Maailmalla on hyviä esimerkkejä tämänkaltaisen ajattelun lisääntymisestä. Liikuntamahdollisuuksien rakentaminen , siis liikuntapaikkojen ja liikkumispaikkojen, ovat kaupunkien vetovoimatekijöitä .

Hyvät Ystävät

Lappeenrannan Urheilu Miehillä on ollut ja  varmasti on jatkossakin yhtenä tärkeimmistä tavoitteista tarjota lappeenrantalaisille nuorille yleisurheiluohjausta ja valmennusta mahdollisimman korkealaatuisesti käytettävissä olevien resurssien puitteissa. LUM on hoitanut tehtäväänsä erinomaisesti. Suomessa urheiluseurat vastaavat aktiivisten nuorten ohjauksesta ja valmennuksesta, kunnat tuottavat puitteet valtion pienellä avustuksella. Ruotsissa kuntien rooli myös liikuntaseurojen ohjauksen tukemisessa on Suomea merkittävästi suurempi.

Esitänkin harkittavaksi entistäkin tiiviimpää yhteistyötä kuntien ja urheiluseurojen välille. Kunnilla on tavoitteensa kuntalaisten hyvinvoinnin suhteen. Tässä tavoiteasettelussa lastemme ja nuorten harrastusten tukeminen ovat korkealla sijalla. Samalla tavalla kuin Lappeenrannan kaupunki solmii palvelusopimuksia esimerkiksi eri sosiaalialan kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, se voisi solmia yhteistyösopimuksia paikallisten liikuntaseurojen kanssa nuorten liikuttamiseksi Lappeenrannassa. Tavoitteena tulisi olla entistä useamman nuoren mukaansaanti liikuntaan. Sopijaosapuolilla tulisi jatkossa olla entistä selvempi yhteinen ponnistus nuorten liikunta-aktiivisuuden lisäämiseksi kunnissamme. Kysytty varmasti, mistä se lisäraha uusiin toimiin urheiluseuroille kaivetaan. Mahdollisuuksia on moniakin.

Nykymeno suomalaisissa kunnissa on hyvinkin kirjava. Urheiluseurojen saamaa kuntatukea  seurataan ja koordinoidaan hyvin kirjavasti. Liian usein on myös niin, rahojen käyttö ja tarkoitus eroavat. Puhutaan nuorten hyvinvoinnista ja kaikkea muuta kaunista, mutta tuki ohjautuukin puhtaaseen ammattikilpaurheiluun esim. huippujoukkueiden menoihin.

Lappeenrannassa toimii useita menestyviä kansallisen tason palloilujoukkueita. Lappeenrantalaiset veronmaksajat ovat olleet tukemassa näitäkin joukkueita  erimuodoin. Tällainen toiminta on hyvin normaalia Suomessa. Idoleilla on urheilussa merkittävä rooli eritoten lasten liikunta-aktiivisuuden lisääjänä tai kaupungin me-hengen luonnissa. Enhän minäkään sellaista vastusta.

Mutta puhuttaessa liikuntabudjeteista on tärkeää erotella erityyppiset tuen muodot toisistaan selkeämmin. On hyvä kysyä, kuinka paljon liikuntarahaa käytetään katsomoihin tai muihin samankaltaisiin. Pitäisikö sellainen raha, tarpeellinen sekin, olla omana momenttinaan kaupunkien menobudjeteissa markkinointipuolella. Strategioiden ja rahankäytön on oltava siinä suhteessa kuin ne kerrotaan kansalaisille.

Hyvät kuulijat

Liikuntapaikat luovat liikuntaa. Helsinkiin rakennettu voimistelun ja yleisurheilun monitoimihalli (liikuntamylly) tuottaa noin 500 000 käyntikertaa vuosittain. Kävijämäärät ovat kasvaneet vuosittain perustamisesta lähtien. Minulle sanottiin ennen hallin rakentumista, että juuri voimistelu ja yleisurheilu ovat katoavia urheilumuotoja Suomessa. Ei halliin riitä kävijöitä.

Muutin itse silloin joskus Lappeenrannasta pois aluksi armeijan ja sitten harjoitusolojen seurauksena. Opiskelupaikkakin oli luonnollisesti tärkeä syy. Tällä hetkellä opiskeluvaihtoehdot ovat Lappeenrannassa kohtuullisessa kunnossa. Mutta harjoittelu, yleisurheilun harrastaminen ympärivuotisesti on lähes mahdotonta

Haluan, että Etelä Karjalassa olisi edes yksi paikka, jossa eteläkarjalaiset vauvasta vaariin voisivat juosta ja hyppiä pakkaselta ja räntäsateelta suojassa.

Liikuntamyllyn käyttäjäkunnasta suuri osa on muuten päivisin senioreita ja tulevia Kietsun kilpaveikkoja ja siskoja. Ei urheiluhalleja enää rakenneta vain Tommi Evilälle tai Markus Pöyhöselle. Ne ovat terveyslähteitä - kaupunkien vetovoimatekijöitä.

Suomen suurimmista kaupungeista ja kaupunkikeskustoista yleisurheilua voi tammikuussa harrastaa kohtuullisissa olosuhteissa Helsingin seudulla, Turussa, Tampereella, Lahden seudulla, Jyväskylässä, Kuopiossa, Oulussa, Vaasan seudulla, Porin seudulla, Joensuussa , muutamassa urheiluopistossa jne. Kansallisesti sanoisin tilanteen olevan loistavaa. Mutta Eteläinen Saimaa loistaa poissaolollaan.

Haluan vedota teihin ,täällä olevat lappeenrantalaiset päättäjät. Panostus yleisurheiluhalliin on panostus, terveyteen, nuoriin,  tulevaisuuteen, omien veronmaksajien hyvinvointiin. Olen nähnyt monenlaisia urheiluhalleja eri puolilla maailmaa. Hallin ei tarvitse olla palatsi toimiakseen hyvin liikuntakäytössä. Kyse on nyt halusta ja tahdosta.

Ystävät

Suomalainen huippu-yleisurheilu on monen penkkiurheilijan sydäntä lähellä. Kulunut vuosi toi rivin uusia suomalaisia sankareita urheilukansan seurattavaksi. Göteborgin kisat menivät Suomelta odotuksia paremmin. Yksi kultainen, kolme mitalia  ja 2 pisteillä on hieno juttu. Myös EM-kilpailut olivat suuri menestys yleisurheilulle. Kukaan ei kaivannut jänisjuoksuja katsellessaan vaikka 10000 metriä  radalla.

Olen niiden kanssa samaa mieltä, jotka haluavat EM-kisat useammin kuin nykyrytmi tuottaa. Yleisurheilu elää murroksessa monessa Euroopan maassa, joten innostuksen lisääminen esimerkiksi EM-kisarytmiä tiivistämällä olisi paikallaan. Edelleen kansakuntia olisi kuitenkin noissa kisoissa enemmän kuin talvilajeissa missään.

Mutta vieläkin liian usein mieleeni tulee lause –menestystä tulee valmennusjärjestelmästä huolimatta.

Suomalainen metodi on historiassa ollut kovin yksilökeskeinen. Harvat menestyjämme ovat kulkeneet omia polkujaan ja jos terveyttä on ollut, menetystäkin on saatu. Tällainen järjestelmä on varmaankin tulevaisuutta myös jatkossa jo huipulla olevien suhteen.

Mutta lähellä huippua olevilla suomalaisilla yleisurheilijoilla on vielä turhan paljon muitakin esteitä urheiluvalmennuksen ohella voitettavanaan. Valmentajakoulutuksemme ei kalpene kansainvälisessä vertailussa, mutta kehitettävää on, elämänhallinta on edelleen turhan monen lahjakkaan urheilijan kohdalla ylivoimaisen vaikeaa ja yksinäistä pyristelyä.

Opiskelun ja urheilun yhteen nivominen on minun päivistä paljon kehittynyt, mutta tekemistä siinäkin riittää.

Mutta tärkein kaikista on saada entistä useampi nuori tyttö ja poika löytämään yleisurheilusta oma harrastus. Suomalaisten urheiluseurojen vetäjä pula, erityisesti yli 14-vuotiaiden osalla, on akuutein ja merkittävin este huippu-urheilussa. Urheiluvalmentajista on tehtävä arvostetumpi ammatti nyky-yhteiskuntaan, oli kysymys sitten nuorten tahi vähän vanhempien valmentamisesta. Yleisurheilu on tässä asiassa jäänyt monen palloilupelin jalkoihin. Suomalaisessa yhteiskunnassa vapaaehtoisella seuratyöllä on edelleen hyvin merkittävä rooli, mutta sen merkitys ei vähene, vaikka joukossa muutama ammattivalmentaja olisikin. Urheiluseurojen valmentajien palkka on rakennettavissa osista, joista yksi osa olisi nuorten valmennus.

Hyvät 100 vuotta juhlivan LUM:n ystävät

Urheiluseura on ja pysyy voimissaan tai siiten ei sen mukaan, millainen palo sen seuran vapaaehtoisilla vetäjillä ja toimihenkilöillä on. LUM:lla on ollut ilo saada mukaansa henkilöitä, joilla paloa on riittänyt vuodesta toiseen. Pentti Pena Viskarin nimeä ei voi ohittaa 100-vuotiaan LUM:n historiassa. Pena- Sinun uskomaton panoksesi on varmasti ollut myös esimerkki muille LUM:n toimijoille monella eri sektorilla jo kauan. Suuri kiitokseni. Mutta Pena ei ole ainut, täällä teitä on onneksi monta ja on myös teitä, jotka nyt ette ole täällä, mutta sydän lyö LUM:n sävelin. KIITOS

Ja lopuksi: minulla oli suuri kunnia juosta vihreissä väreissä sateella ja auringonpaisteessa. Haluan lopuksi luovuttaa jo kertaalleen luovuttamani 12 SM-mitalia urheiluseuran käyttöön. Näitä ei kannata jakaa uudelleen tulevissa Kalevan Kisoissa, ei myydä, mutta jos löytyy joku paikka, jonne ne sijoitetaan, niin ihan hyvä.

Kiitos lummilaiset ja kiitos Lappeenranta!

Lappeenranta 18.11. 2006
 

Arto Bryggare