Kannattiko urheilu?

En täsmälleen tiedä minä vuonna ja missä iässä aloitin vaatimattoman urheilu-urani. Se ei ollut koulun vaikutusta, koska alusta alkaen inhosin telinevoimistelua ja pyrin, mikäli mahdollista, lintsaamaan siitä erilaisin verukkein.

Mutta tiedän sen että minusta varhaisiässä tuli pöytätennispelaaja, koska kolme sisarustani pelasi sitä kilpailumielessä, ja meillä sen lisäksi oli iso ruokapöytä kotona, jonka mitat suurin piirtein vastasivat normaalia pöytätennispöytää. Pieneen vihkoseen olen merkinnyt pelatut ottelut vuodesta 1946, jolloin olin 13-vuotias. Vuosien kuluessa nousin sitten senaikaiseen B-luokkaan ja olisin ehkä päässyt ylemmäksi, mutta tämän ”uran” katkaisi ylioppilaaksi tulo ja toinen intohimo, kirjoittaminen. Sinä vuonna 1951 ilmestyi ensimmäinen kirjani. Ensimmäinen tapaamani poliitikko oli K-A. Fagerholm, joka luovutti minulle jonkin nuorten SM-kisan mitalin.

Olin kuitenkin juoksuvimmainen varhaisesta iästä alkaen. Maalla, Hyvinkäällä minulla oli kolmen tai neljän kilometrin maastoreitti, jota kesäisin juoksin joka päivä verenmaku suussa. Helsingissä reittini oli Pohjoisrannasta  Eläintarhaan, siellä maastokierros ja takaisin Töölönlahden yli Kaisaniemeen ja kotiin. Sama verenmaku.

Tämän ohella harrastin käsipalloa, pikamatkoja, sulkapalloa, jalkapalloa, koripalloa, mutta ei uintia. Pelkäsin hukkumista. Minusta ei koskaan tullut kunnon uimaria.

Nykyään häviän 16-vuotiaalle pojalleni sulkapallossa, koska hän ei suostu antamaan minulle 56 vuoden ikäeron tasoitusta.

Urheiluharrastuksen taustalla oli lukeminen. Olin saanut joululahjaksi Urheilun Pikku Jättiläisen ja osasin ulkoa joukon tuloksia, joista ei koskaan ole ollut varsinaista hyötyä. Aivoihin mahtuu kaikenlaista.

Edelleenkin toivoisin että minusta tulisi hyvä pituushyppääjä, mutta pelkään pahoin että se on myöhäistä, koska elämää ei voi elää uudestaan.

Kannattiko kaikki tämä? Kasvuikäisenä urheilin siis joka päivä. Kuvittelen että se on antanut minulle peruskunnon, joka on edesauttanut minua jatkossa. Varsinaista penkkiurheilijaa ei minusta ole saatu, koska käyn aika harvoin urheilutilaisuuksissa. Olin kuitenkin yhtenä iltana yleisurheilun MM-kisoissa. Se oli ikimuistettavaa koska kaatosateen takia osa kilpailuista jouduttiin peruuttamaan.

Jörn Donner
1.11.2006

 
palstaviiva
 
Antero Kekkonen: Ensimmäinen lehtijuttuni
Aarno Laitinen: Politiikan ja urheilun jakojäännökset
Ringa Junnila: Liikunta antaa elämälle siivet
Lenni-Kalle Taipale: Reikäpallon lumoissa
Ilkka-Christian Björklund: Liikunta - ydinasia

Erkki Alaja: Ahdin valtakunnassa kaikki hyvin

Jörn Donner: Kannattiko urheilu

 

 
 
 
 
 
Pääsivulle
 
 
 
 
 


alapalkki