Reikäpallon lumoissa 

Olen pienestä pitäen tykännyt seurata erinäköisiä urheilulajeja telkkarista yms. (etunenässä jääkiekko) eli kaikki MM-kisat sun muut on ihan pikkupojasta asti tuijotettu ja urheilu on ollut lähellä sydäntäni pienestä pitäen.

Lätkäähän mä olisin siis aina halunnut pelata, mutta kun olen tällainen ”rimpula”, jonka voi puhaltaa ulos (tai läpi) kaukalosta, ei se laji ehkä niin sopiva olisi ollutkaan. Sähly eli salibandy oli juuri sellainen laji, mikä sopi minunlaiselleni höyhensarjalaiselle kuin piano selkäreppuun – eli loistavasti.

Kouluaikana Espoossa tutustuin lajiin liikuntatuntien kautta ja oikeastaan yläasteikäisenä rupesin salibandysta pikkuhiljaa enemmän innostumaan. Mitä enemmän lajissa kehittyi ja sai "vedon" lähtemään kovempaa, sitä mukavammalta laji alkoi koko ajan tuntumaan.

Ensimmäiseen "oikeaan" jengiin menin pelaamaan ollessani 18-vuotias ammattimuusikko. Taso oli silloin 6-divisioona eli alin mahdollinen. Siitä kaksi kautta eteenpäin pelasin jo miesten I-divisioonassa eli olin hurahtanut lajiin täydellisesti tässä välissä. Tärkeimmät vaikuttajat lajin parissa minuun oli ja on Jarmo "Japi" Perttilä sekä Heikki "Vinski" Vienola, jotka tapasin omistamassaan Arena-Centerissä sattumalta vuonna 1998. He ottivat minut mukaansa pelaamaan omiin peleihinsä ja sitä kautta tutustuin moniin hienoihin henkilöihin ja itse sähly alkoi maistumaan entistä kivemmalta. "Pahimmillaan" pelasin joka päivä useitakin tunteja, eli alkoi vaikuttamaan että se pianonsoitto olisi enemmän harrastus ja salibandy ammatti; niin paljon sitä tein ja siitä nautin! Innostus ei ole laantunut, vaan pelaan vieläkin pari kertaa viikossa, kun vaan työt ja kotielämä antaa aikaa harrastaa.

Salibandyssä/sählyssä kiehtoo ehkä eniten se että se on joukkuepeli, jossa voi kuitenkin improvisoida aika paljonkin. Vertaisin sitä bändisoittoon, eli välillä voi syöttää vaikka bändin basistillekin ja toivon mukaan ei mene pallo omaan maaliin seuraavassa säkeistössä. Salibandylle on Suomessa hyvät puitteet harrastaa ympäri vuoden, eikä harrastus ole todellakaan kallis. Maila, kengät ja vähän urheiluvaatteita ja menoksi. Suosittelen.

-Lenni-Kalle Taipale, muusikko
1.3.2007

P.S. AB:n kanssa ollaan pelattu kohta kymmenen vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti pari kertaa viikossa, eli tunnemme toistemme kikat kentällä aika hyvin nykypäivänä. Muutaman kerran olen saanut taklattua Artsin nurin: minullakin on siis ollut hetkeni sählykentillä. Hauskaa keväänodotusta kaikille! - Leka